Nähdään toisella puolella!

Valtameren ylitys numero kaksi on alkamassa juuri nyt. Tunnelma on samaan aikaan innostunut, jännittynyt ja kauhistunut. Ylitys takaisin Eurooppaan merkitsee Karibian aikamme päättymistä (ainakin hetkeksi, tuskin iäksi), joka on tietysti omalla tavallaan haikeaa. Täällä kuitenkin kesä ja hurrikaanikausi lähestyvät, joten lämpötila ja ilmankosteus alkaa olla vähän liian rajua pohjolan kasvatille. Niimpä Euroopan kesä ja hieman inhimillisempi lämpötila kutsuu meitä jo ilolla luokseen. Aikansa kutakin. Matkaamme kohti Eurooppaa kolmen hengen miehistöllä, eli Seilori, isäni ja minä. Pohdiskelimme joitain päiviä sitten Seilorin kanssa, että olemme tässä varmaan viemässä isääni elämänsä merihätään. Saa nähdä mitä mieltä tästä ollaan muutamien viikkojen kuluttua. Toistaiseksi kaikki on kuitenkin sujunut suunnitellusti ja valmistelut ovat edenneet mallikkaasti, eikä viime hetken ongelmia ole (ainakaan vielä) ilmaantunut.

Lyhyenä koontina Karibian ajasta pieni kertaus, ttapahtumat ovat edenneet suurinpiirtein näin. Saavuimme St. Lucialle 5.1.2023 ja sen jälkeen olemme tutustuneet Martiniqueen, Guadeloupeen, Antiguaan, Saint Bartsiin ja Saint Martiniin. Näiden kuuden saaren sisällä olemme nähneet useita eri kaupunkeja ja joidenkin saarten kohdalla myös useita pienempiä saaria.

Matkaa lähtöpisteestä Raumalta on tällä hetkellä purjehdittu seuraavasti:

Rauma-Saint Martin-> 6894 NM (12 767km).

Teneriffalta lähdön jälkeen maileja on siis kertynyt 3373NM.

Teneriffa – St. Lucia matka eli Atlantin ylitys arvioitiin 2700NM pituiseksi (5000km).Toteutunut pituus oli lopulta 2934NM (5434km) ja kesto 24 vuorokautta.

Karibian kohteista Martinique, Guodeloupe, Saint Barts ja Saint Martin ovat Ranskan merentakaisia alueita, eli Ranskalaisten tavat on täällä tulleet tutuiksi. Paljon tuttuja Eurooppalaisia asioita on myös ollut mukana arjessa. Kyseisillä alueilla puhelinliittymä on toiminut samalla tavalla kuin Suomessa ja valuuttana on ollut euro, dollari tai molemmat. Sen sijaan St.Lucialla ja Antiqualla asioitiin itä-karibian dollareilla.

Vain kuukauden Karibialla oleskelun jälkeen meitä kohtasi ikävä onnettomuus, jossa menetimme mastomme Guodeloupen ja Antiquan välille. Siitä seurasi tähänastisen reissumme suurin haaste, kun piti selvittää onko mahdollista saada uusi masto sillä aikataululla, että pääsisimme vielä omatoimisesti purjehtimalla takaisin Eurooppaan ennen hurrikaanikautta. No, me onnistuttiin! Jälkeenpäin ajatellen rutistus oli kova, niin taloudellisesti kuin henkisestikin. Onneksi oltiin otettu se vakuutus ennen lähtöä, noin puolet projektin kuluista rahoitettiin vakuutuksen kautta. Aikaa mastottomana kului noin kaksi kuukautta, ja uusi masto rakennettiin lopulta kolmessa viikossa, mikä on moisessa projektissa melkoisen nopea tahti. Tässä meillä oli myös onnea, sillä löysimme koko Karibialta tasan sen yhden sopivan maston, joka oli jo Saint Martinilla valmiina ja säästyimme uuden maston tilaamiseen kuluvalta ajalta, joka olisi voinut olla noin 4-6kk. Matka ei osaltamme ymmärrettävästi ehtinyt masto casen jälkeen enää jatkua, joten osa suunnitelmissa olleista kohteista jäi odottamaan mahdollista seuraavaa kertaa. Onpahan hyvä syy tulla takaisin.

Kokonaisuudessaan Karibia ei ollut lainkaan sitä mitä odotimme, mutta olemme silti tyytyväisiä kokemukseen. Ilman valtavaa maston rakennusprojektia olisimme varmaankin ehtineet alun ihmettelyn jälkeen päästä kärryille siitä, kuinka tätä purjehduselämää täällä oikein kuuluu elää. Se otti nimittäin aikanasa että osasi rentoutua, kun ei ollut mitään kokemusta moisesta cruising touhusta. Saarten erilaiset tunnelmat, luonto sekä palvelut ovat myös asia, joka varmasti jakaa ihmisiä omien mielenkiinnon kohteidensa mukaan. Alkupään saaret oli mukava nähdä, mutta loppupään saaret olivat enemmän meidän makuumme. Upeat rannat alkoivat vasta Antiquan kohdalta kun taas alkupään saaret olivat rehevämpiä ja viidakkoisempia.

Ihmisten ystävällisyydestä en voi kyllä Karibiaa kehua, enkä sen puoleen edullisuudesta tai herkullisesta ruuasta. Odotimme ehkä Karibialaisuuden olevan vähän selkeämpi konsepti, kuin se lopulta olikaan. Täällä ei nimittäin ollut mitään varsinaista ”Karibialaista ruokaa” tai kulttuuria vastassa, vaan sekoitus eri kulttuureita ruokineen ja tapoineen, joka on sitten se ”Karibialainen juttu”. Saarilla sekoittuu paljon Afrikkalaista ja Eurooppalaista tyyliä.

Rujot rakennukset eivät juuri tunnu kunnostusta kaipaavan paikallisten mielestä, joten kovin kiillotettua ympäristöä täältä ei löydä. Rappioromantiikka kuitenkin toimii ja kun lakkaa odottamasta mitään, on kaikki tavallaan aika kaunista. Ilmastohan täällä on ehdoton vetonaula ja sen takia tänne kyllä kannattaa matkustaa. Aurinko paistaa melkein aina.

Erityismaininta muutamille mukaville ihmisille, joihin tutustuimme Karibialla olomme aikana. Joukko ei ole suuren suuri, mutta laatu korvaa ehdottomasti määrän. Muistelemme hauskoja hetkiä yhdessä varmasti vielä pitkään ja seuraamme myös tulevaisuudessa innolla eräiden reissuveneiden matkaa minne ikinä tuulet heitä vievätkään.

Karibian jäädessä taakse, alkaa taas merielämä oikein kertaheitolla. Purjehdus valtameren yli on Karibialta Eurooppaan päin haastavampi, kuin tänne tultaessa. Ensimmäisellä ylityksellä lempeä pasaatituuli kuljetti meidät oikeaan suuntaan, kunhan vain osuimme suurinpiirtein oikeaan kohtaan tuulten reitille. Muutamaa squallia lukuunottamatta matkalla ei ollut suurempia haasteita. Matka täältä Saint Martinilta kohti Portugalin edustalla olevia Azoreita (Portugalin saaria) sen sijaan vaatii vieläkin tarkemman aikaikkunan ja erityisen tarkkaa sään seuraamista matkan ajan. Mukaan tarvitaan myös puhdasta tuuria, sillä säätä on mahdoton ennakoida pitkälle eteenpäin.

Kuvio menee nimittäin niin, että meidän matkamme suuntaa ensin suoraan kohti pohjoista eli ylöspäin kohti Bermudaa. Tuulet ovat sen suuntaisia, että ensin on mentävä ylös, jotta voi kääntyä noin viikon kuluttua vaakasuunnassa kohti itää. Tämä L- muotoinen kurvaus mahdollistaa sen, että jos sää muuttuu ensimmäisen viikon aikana epäsuotuisaksi jatkolle on meidän vielä mahdollista painella Bermudalle odottamaan parempaa hetkeä. Mikäli kelit sallivat ja ajoitamme startin sopivasti, pääsemme kääntymään hetken ylöspäin kivuttuamme kohti Azoreita ja nappaamme kartassa punaisena pyörivän matalapaineen hännän tuulet, jotka vievät meitä oikeaan suuntaan. Haasteeksi muodostuu se, että matalapaineen alapuolella lymyilee jatkuvasti korkeapaine, joka tarkoittaa siis käytännössä tuuletonta aluetta ja se näkyy kartalla sinisenä. Jos ei ole tuulta, ei vene liiku eikä matka etene. Liian pitkäksi venynyt matka on riski elintarvikkeiden riittävyydelle. Jatkuvasti muodostuu Amerikan päällä uusia matalapaine myllyjä, jotka tuovat hurjia tuulia mukanaan ja vyöryvät Atlantin yli Eurooppaan asti, toki hiipuen matkalla jonkin verran. Kyseiset matalapaineet voivat kuitenkin aiheuttaa myrskyjä vielä vaikka Suomessakin asti. Me tarvitsemme matalapaineen peräpään tuulet päästäksemme eteenpäin, mutta samalla on vältettävä matalapaineen keskukseen joutumista, jotta tuulet eivät kasva liian suuriksi. Matalapaineen alle jääminen on paikka, jonne EMME HALUA joutua. Ja aina kun yksi matalapaine on huidellut ohi niin on seuraava jo taustalla tulossa. Tästä syystä reittiseurannassa saattaa näkyä ylös-alas liikettä tulevina viikkoina. Siellä me vain välttelemme liian kovaa tuulta tai tuuletonta kohtaa vuorotellen.

Mikäli päädymme välipysähdykselle Bermudalle on matka välillä Saint Martin- Bermuda noin 900 merimailia ja kestäää noin viikon verran. Bermudalta Azoreille matkaa kertyy sen jälkeen noin 1800 merimailia, joka on kestoltaan noin 16 vuorokautta. Jos taas pääsemme paahtamaan Saint Martin- Azorit välin ilman pysähdystä on matka aika 19-21 vuorokautta ja pituus noin 2236NM (4141km). Näihin tietysti vaikuttaa sää ja sen mahdollistama vauhti, sekä se kuinka paljon joudumme ottamaan ristiaskelia puikkelehtiessamme matala- ja korkeapaineen alueiden väliä.

Azorithan sijaitsevat vielä noin 7-10 vuorokauden matkan päässä mantereesta, joten koska Azoreilta on tietysti päästävä myös pois, tarkoittaa se kokonaisuudessaan yli 3000 merimailin ja noin 30 vuorokauden merelläoloa. Onneksi se katkeaa hieman Azorien kohdalla.

Matkaan lähdetään tämän tekstin julkaisupäivänä eli 26.4.2023. Merellä tullaan siis viettämään niin vappua kuin äitienpäivääkin. Reittiämme voi seurata jälleen samalla sivulla, kuin ensimmäistäkin Atlantin ylistystä. Se löytyy tästä:

https://forecast.predictwind.com/tracking/display/SV_Cruella/

Joitain pieniä tilannetietoja tai viestejä saatamme kyseiselle sivulle matkalta jakaa, kuten aiemminkin. Muutoin seuraava blogiteksti ilmestyy sitten, kun seuraavan kerran netin ääreen pääsemme, luultavimmin siis joskus toukokuun loppupuolella. Matkamme ei suinkaan ole vielä ohi ja kovasti uusia suunnitelmia tulevalle on jo pohdittu. Atlantilla ehdimme noita suunnitelmia hioa ja Azoreilla meillä toivottavasti on valmiina suunnitelma, jonka mukaan määräytyy suunta ja seuraava kohde Euroopasta. Mutta tässä kohtaan pitäkäähän meille peukkuja, nyt nimittäin mennään taas!