Seilori ja mä

Marraskuu 2021 Keskustelin reissu suunnitelmistamme erään arvostamani ja ihailemani maailmanmatkaajan ja uranaisen kanssa. Hän suhtautui asiaan tyynesti ja myötäillen ja ikäänkuin olisi itsestään selvyys, että tällaiselle reissulle kuuluukin lähteä. Kuinka virkistävää onkaan, kun ei tarvitse puolustella tekemiään valintoja vaan tulee hyväksytyksi sellaisenaan. Tämän keskustelun aikana koin, että reissuun lähtemiseemme suhtauduttiin täysin neutraalisti, ilman taka-ajatuksia siitä, että riistäisimme joltain jotakin lähdöllämme.  Pelko, epäusko ja vähättely olivat tiessään ja sain aidosti nauttia siitä, että jotain hienoa on tapahtumassa ja minä saan olla toteuttamassa sitä. Keskustelukumppanini kertoi itse nauttivansa tällä hetkellä ajasta. Siitä kun ei tarvitse katsoa kelloa tai kiirehtiä mihinkään. Saa tehdä asioita rauhassa ja omaan tahtiin. Siitä haaveilen itsekin. Ajasta, kun ei tarvitse tietää mitä kello on ja suorittaa asioita toisensa perään. Voisiko tosiaan olla sellaista elämää

Lokakuu 2021 Vene on nyt VIHDOIN saatu nostettua vedestä ja tuntuu että asiat etenee edes hiukkasen. Enpä osannut arvata että vaikeudet iskevät heti ja stressin määrä niin matkakassan kartuttamisen kuin veneen rakentelun kuin varustelunkin ympärillä hipoo pilviä. Venettä ei saatu siirrettyä sitten kirveelläkään lähemmäs meitä, joten meidän on mentävä jatkuvasti lähemmäs venettä jos mielitään edistää projektia. Seilori on onneksi ahkerana yrittänyt omien kiireidensä keskellä urakkaa edistää. Nytkin innokas veneilijä on nukkunut lokakuun ja remontin keskellä veneessä useamman vuorokauden ja purkanut takahyttien välistä seinää uutta upeaa makuuhuonettamme varten! Projektin suuruusluokka avautuu työvaihe kerrallaan ja hirvittää sen verran että parempi olla asiaa ajattelematta. Onhan työtä paljon, mutta kaikkea ei onneksi tarvitse saada valmiiksi ennen lähtöä. Ihan kaikkea ei varmaan saada valmiiksi koskaan. Mutta mitäpä sen väliä, kunhan matka starttaa ja pakolliset matkantekoon liittyvät