Seilori ja mä

Purjehdukseen, kuten moneen muuhunkin touhuun, liittyy oma slanginsa. Tätä erikoista hieroglyfi kieltä, joka ilmeisesti pohjautuu ehkä ruotsinkielisistä sanoista tai sitten ei, käytetään selvittämään kuuluuko veneellä liikkuva olento purjehtijoiden heimoon vaiko ei. Itse en koe edelleenkään identiteettini olevan purjehtija, enhän edelleenkään juurikaan edes pidä purjehtimisesta. Satun nyt vaan asumaan veneessä ja liikkumaan sillä paikasta toiseen. Joitain purjehdusslangin termejä olen kuitenkin joutunut selvittämään, jotta elämä olisi helpompaa. Olen listannut alle seuraavat, mielestäni tärkeimmät termit ja selittänyt ne siten, kuten itse olen ne ymmärtänyt. Oheista listausta ei siis kannata välttämättä käyttää opetusmateriaalina, vaikka selkokielinen selitys onkin vaikuttava. Bläkä = Tuuleton kohta tai tilanne, johon joutuessa purjevene pysähtyy. Ei toivottava tilanne siis, mutta ei myöskään vaarallinen. Sitä vaan olen monta kertaa ihmetellyt, että miksi ei voi vain sanoa tuuleton

- Auto on ollut valmistelujen avainasemassa, ilman sitä olisimme olleet pulassa. Vanhempieni vuokraama kaara on ollut kaapattuna meille ja sillä on suoritettu kaikenlaista huruajoa maisemareiteillä, mutta myös oikeasti tärkeiden tarvikkeiden hankintaa. Autoilu on kuitenkin alkanut pelottaa. Liikenne täällä Teneriffalla on kyllä melko kauhua jo itsessään, kun porukka ajaa ihan oman fiiliksen pohjalta. Kadut ovat myös kapeita ja mutkittelevat tiet eksoottisia valtavine korkeusvaihteluineen. Mutta myös auton kyydissä olo pelottaa. 80-100 km/h nopeus oli ihan järkyttävää ensimmäisenä autoilupäivänä, kun autossa ei ole tullut oltua moneen kuukauteen. Miten se vauhti tuntuukin niin kovalta? - Pyykkikone ja ilmastointi on arjen luxusta ja tätä luxusta meillä ei ole pitkään aikaan tiedossa. Vietin kokonaisen päivän pyykkirumbaa pyörittäen vanhempien vuokraamassa asumuksessa ja kyllä vaan oli melkoinen juhlapäivä se. Ilmastointi tekee olon keveäksi ja helpoksi, vaikka ulkona aurinko porottaa.

Meriseikkailu uuden miehistönjäsenen kera starttasi Espanjan Mazagonista ajallaan ja kuten oli suunniteltu. Vesitankkaus, dieseltankkaus, pohjan tarkistus ja menoksi. Keli oli aurinkoinen ja melko tyyni, joten merisairauttakaan ei ensimmäisen päivän aikana potenut kukaan (eikä kyllä muinakaan päivinä). Illan pimetessä ja ensimmäisen vahdin alkaessa tapahtui kuitenkin jotain huolestuttavaa. Vesihana alkoi nimittäin yskiä ja vedentulo lakkasi. Mitä ihmettä, missä on vika? Juurihan me tankattiin aamulla tankit täyteen niin, että vesi vaan pulppusi täyttöaukosta ilmoittaessaan olevansa täynnä. Seilori tutki tilannetta ja uskottava se lopulta oli. Yksi neljästä vesitankista oli typötyhjä, jotenkin se oli täyttövaiheessa jäänyt täyttymättä, vaikka kaikki muut tankit olivat täyttyneet. Paniikki meinasi iskeä, kolme henkilöä ja ainakin viikon merimatka edessä ja nyt vajaa sata litraa oletetuista vesivaroista olikin kadonnut taivaan tuuleen.Vielä voisi kuitenkin kääntyä takaisin. Tehtiin pieniä