Seilori ja mä

Yhtenä päivänä Hampurissa: Hortoilin melkolailla päämäärättömästi pitkin Hampurin katuja ja olin rehellisesti sanottuna ihan pihalla siitä, missä mahdoin olla. Joskus se on kuitenkin paras tapa nähdä ympäristöään ja antaa elämän kuljettaa sinne minne kuuluukin. Kuljin puistoista kadunpätkää ja tuijottelin ajatuksissani milloin mihinkin suuntaan. Katseeni osui muuan herraan, joka nojaili puuhun nurmikkoisella alueella ja tähyili hartaana ylöspäin, kohti viereisen talon ikkunoita. Katsahdin ylös ja huomasin nuorehkon leidin viittoilemassa herralle ikkunalaudalta. Herra ei liikahtanutkaan. Leidi toisti kutsuvan käsiliikkeensä ja tehosti sitä vetäisemällä muitta mutkitta paidan päältään. Rintaliivisillään nainen sitten siirtyi ikkunasta takaisin sisätiloihin. Olin tainnut löytää punaisten lyhtyjen alueelle. Seuraavasta kadunkulmasta kaarsin oikealle ja kappas, olin keskellä St.Paulia ja suoraan Reperbahnin yöelämän keskuksessa. Nyt oli päivä, joten ihan täydessä vauhdissa meno ei kaduilla

Berliini oli Saksan maaseutujen jälkeen harmaa ja tunkkainen paikka. Shoppailun suhteen Berliini oli ihan ok tarjonnaltaan, ei kuitenkaan mielestäni mitenkään erityisen mahtava. Mukavinta Berliinissä oli ehdottomasti seura, jonka sain paikalle suoraan suomen Kajaanista. Kaupunkiloman päivät täyttyivät metrolla ajelusta, kauppojen koluamisesta (teemana oli uusi vaatekaappi, kun vanhasta ei Karibian auringon jälkeen ole oikeastaan mitään jäljellä), elokuvissa käynnistä ja valtavasta määrästä kuulumisten vaihtoa. Berliinin nähtävyyksiä emme jaksaneet pakottaa itseämme suorittamaan, kaupungin tunnelmaa sai kyllä aistittua muutenkin. Matkustaisinko Berliiniin uudestaan, luultavasti en. Omaan makuun liikaa laatikonmallisia taloja ja liian vähän vihreitä asioita, kuten puita. Kaupunkieloa arvostaville varmasti hyvä kohde, itse kaipasin lehmän lannan hajua. Kun oli taas aika hypätä junaan ja suunnata seuraavaan kohteeseen, oli olo haikea. Olin viettänyt aikaa ensin Thanhausenissa ja sitten Ber

- Mouling Rouge show oli todellakin upea! Mikäli rakastat sirkusta, teatteria, musikaaleja, upeita pukuja ja esityksiä, tai dramatiikkaa, on tämä viihde todellakin sinua varten. Niin oli kauniita ihmisiä ja rekvisiittaa, että ihan tuli tippa linssiin välillä. Että voikin olla jotain näin ihanaa olemassa ja ihminen saa sellaista kokea! -Kaikki yhteismajoitus hostellihuoneet eivät ole mukavia. Edellisessä tekstissä kehuin kuinka hostellihuoneessa sai olla käytännössä yksistään suurimman osan ajasta ja kokemus oli muutoinkin ihan toimiva. No, viimeisen yöni Pariisissa vietin juna aseman vieressä sijaitsevassa hostellissa, jossa pääsin nauttimaan entistäkin isommasta jaetusta huoneesta. Hieman piti itseään tsempata, kun tunnin tai puolen tunnin välein joku huoneen kahdeksasta asukkaasta rymisteli sisään koko yön läpeensä ja juuri kun tilanne tuntui rauhoittuneen, alkoi sama ralli kun ihmiset alkoivat heräillä ja poistua omille menoilleen aamu neljästä alkaen. Sinä yönä ei paljon nukuttu. -

Viimeisenä yhteisenä päivänämme azoreilla vuokrasimme auton ja hurruuttelimme menemään pitkin saarta. Sao Miquelin saari oli uskomattoman vihreä ja kasvillisuutta pursusi joka puolelta. Se oli kuin yhdistelmä tropiikin sademetsää ja pohjoisen havumetsää. Välillä vastassa oli tulivuorten kraatereihin muodostuneita laaksoja järvineen, välillä peltoja kirkkaan vihreän nurmikon peittämänä ja toisinaan tiheänä ja korkeina kasvavia metsiä saniaispuineen. Jos olisimme tyytyneet katselemaan vain Ponta Delgadan kaupunkia, olisimme missanneet valtavasti kauneutta. Uskomattomien maisemien lisäksi saarella oli lukemattomia pieniä kyliä, joissa vieri viereen rakennetut talot tönöttivät värikkäinä sikin sokin mutkittelevien katujen varsilla. Kaikkialla oli kunnon maalaismeininki. Rento ja hienostelematon tunnelma näkyi kaduilla ja pelloilla työtä tekevien duunareiden kasvoilla sekä hiljaisen huoltoaseman kulahtaneilla pinnoilla. Kaikkialla tuoksui lehmän lanta ja vähän väliä ropsivat sadekuurot teki