Seilori ja mä

Sanonta ”purjehdus on veneen korjausta eksoottisissa paikoissa” pitää täysin paikkansa. Vaikka Cruella on toistaiseksi toiminut reissumme ajan oikein mallikkaasti, on jatkuvasti ylläpitotyötä, huoltoa tai jonkin rikkoutuneen asian korjausta. Viimeisimpänä Seilori on tiivistänyt istuinlaatikon ikkunoita, vaihtanut köyden etupurjeen jalukseen ja viritellyt preventtereitä eli köysiä, jotka estävät purjepuomin pamahtamista puolelta toiselle ilman lupaa. Oma erikoistehtäväni on ollut ruorin lakkaaminen ja kyseinen tehtävä on ilmeisesti edessä vielä useita kertoja matkamme aikana, sillä lakkaus tuntuu joistain kohdista kuluvan. Vielä edessä olisi ainakin mastossa käynti ja pohjan putsaus vihreästä kasvillisuudesta. Tässä satamassa on onneksi ahkeria kaloja, jotka nautiskelevat pohjamme vehreydestä ja auttavat samalla sen putsaamisessa. Annetaan niiden nyt ensin hoitaa esityöt. Olemme nyt olleet muutaman päivän Espanjassa Mazagon nimisessä pienessä kaupungissa. Satama on valtavan kokoinen,

Seilori ja hänen mielitiettynsä Mä tunnetaan sensaatiohakuisesta purjehdusyrityksestään kohti Karibiaa.  Nyt kohupariskunta paljastaa yksityiskohtaisesti ja yksinoikeudella vain tässä julkaisussa, kuinka heidän ökylomansa Portugalin Alvorissa on sujunut. -Koska on satanut kuin viimeistä päivää, ei täällä ole tapahtunut sitten yhtikäs mitään! kommentoi Mä puhelimitse. Sateinen sää ja kovat tuulet ovat tosiaankin moukaroineet Portugalin kaikkein vähiten mielenkiintoista kyläpahasta, Alvoria, jopa vuorokauden ajan. Tyypilliseen tapaansa säätiedotukset ovat olleet ihan täyttä puuta heinää ja ukkosmyrskyjä tai tsunameita ei ole tullutkaan, vaikka taivas on ollutkin harmaana kuin nuohoomaton savupiippu jo useita päiviä. Cruellan ankkuripaikan läheisessä rannassa muuan vene oli ajautunut kovassa puhurissa puoliksi kuivalle maalle ja eräs toinen luxusjahti oli jopa uponnut niin, että vain onneton masto jäi pinnan yläpuolelle. Tämän jälkimmäisen uppoamisajankohta tosin on saattanut olla jo j

Reissua ollessa takana noin kaksi ja puoli kuukautta, on tavoitettu pääkoppaan sellainen tila, että siellä ei tapahdu paljon mitään. Ja se tuntuu oikein mukavalta. Päivät ja viikot kuluvat aivan hujauksessa ja päivien nimillä ei ole juurikaan mitään väliä. Keskiviikko ja lauantai tuntuvat samanlaisilta päiviltä, yhtä arvokkailta ja mielekkäiltä elää. Päivien sisältö vaihtelee hieman riippuen siitä ollaanko merellä, satamassa vai ankkurissa, mutta tekeminen  on pääsääntöisesti samaa eli tiivistettynä syö, nuku, huolla, purjehdi. Stressitön olotila tuntuu kummalliselta, kevyeltä ja vähän hölmöltä. Ei muista mitä on tapahtunut toissapäivää aikaisemmin ja sillä ei oikeastaan ole edes mitään väliä. On hyvä olla nyt, tässä päivässä ja hetkessä. Joka päivä ei kuitenkaan ole pelkästään ihana olo, huonosti nukutun yön jälkeen päivä on harmaa kuten kellä tahansa, missä tahansa. Mutta seuraavana päivänä sekin asia on jo unohtunut.  Ennen lähtöä suunnittelin tavoitteita joihin pyrin reissulla. Nyt

Kaikkialla haisee kalalta. Merellä haisee kalalta aamulla, kun aurinko nousee ja yön kosteus alkaa pikkuhiljaa kuivua istuinlaatikon penkeiltä. Merellä tuoksuu myös meri-ilma. Se on hyvä ja raikas tuoksu. Välillä saattaa haistaa myös jostain kamalan kaukaa tulevan palaneen hajun (ehkä metsäpalo?) tai jonkun muun hieman metalliverstaalta haisevan asian, jonka lähdettä en ole vielä keksinyt. Myös satamissa haisee kalalta ja muilta mereneläviltä oikein kunnolla. Kalastusaluksia, isoja ja pieniä, liikkuu jatkuvasti mereltä satamaan mukanaan kalanhajuinen lasti myytäväksi ravintoloihin ja kauppoihin. Satamissa ja isoimpien kalastusalusten läheisyydessä tuoksahtavat myös merilinnut. Merilintujen hajun haistaa jopa usean sadan metrin päästä, kun kalastajat painelevat rantaa kohti valtavan lintuparven saattelemina. Mereltä saapuvat alukset tuovat mukanaan myös aaltoja, jotka keikuttavat Cruellaa ikävästi ees taas. Ainoastaan keskellä yötä on hetken rauhallisempaa kun kalastajat eivät ajele ohi

Siirryttiin matkamme seuraavaan maahan, eli Portugaliin. Espanjassa oli valitettavasti liian kylmää meidän makuun, joten matkan oli jatkuttava. Koko reissulla ei ole aiemmin tarvinnut juuri kylmästä hytistä, mutta kun Espanjassa oli lähes viikon verran lämmitetty venettä öisin kamiinan avulla, ettei aamulla vastassa olisi 15 asteinen tuulahdus, oli aika siirtyä kohti etelää. Portugalista meillä kummallakaan ei ollut mitään aiempaa kokemusta, joten kuvittelimme, että varmaan jotain espanjan kaltaista on tulossa. Portugalia on nyt tätä kirjoittaessani takana vasta puolitoista vuorokautta, mutta äksöniä on jo riittänyt koko viikon edestä. Niimpä tämänkertainen blogipäivitys kuvailkoon ensivaikutelmia Portugalista. Saavuimme Povoa de Varzim nimiseen kalastajakaupunkiin iltapäivästä ja palvelu sataman henkilökunnan puolelta oli oikein mainiota. Samaan aikaan meidän kanssamme satamaan saapui myös eräs toinen vene ja valitettavasti radion kautta seurattuna heidän suuntaansa kohdistunut palvel