Tylsähkö täyteteksti

Reissua ollessa takana noin kaksi ja puoli kuukautta, on tavoitettu pääkoppaan sellainen tila, että siellä ei tapahdu paljon mitään. Ja se tuntuu oikein mukavalta. Päivät ja viikot kuluvat aivan hujauksessa ja päivien nimillä ei ole juurikaan mitään väliä. Keskiviikko ja lauantai tuntuvat samanlaisilta päiviltä, yhtä arvokkailta ja mielekkäiltä elää. Päivien sisältö vaihtelee hieman riippuen siitä ollaanko merellä, satamassa vai ankkurissa, mutta tekeminen  on pääsääntöisesti samaa eli tiivistettynä syö, nuku, huolla, purjehdi. Stressitön olotila tuntuu kummalliselta, kevyeltä ja vähän hölmöltä. Ei muista mitä on tapahtunut toissapäivää aikaisemmin ja sillä ei oikeastaan ole edes mitään väliä. On hyvä olla nyt, tässä päivässä ja hetkessä. Joka päivä ei kuitenkaan ole pelkästään ihana olo, huonosti nukutun yön jälkeen päivä on harmaa kuten kellä tahansa, missä tahansa. Mutta seuraavana päivänä sekin asia on jo unohtunut. 

Ennen lähtöä suunnittelin tavoitteita joihin pyrin reissulla. Nyt en aijo pyrkiä enää yhtään mihinkään. Asioiden listaaminen ja tarkka suunnittelu on aivan turhaa. Mitä vähemmän suunnittelee asioita, sitä enemmän pystyy keskittymään meneillään olevaan hetkeen. Listaaminen toki tuntuu joskus mukavalta ja silloinhan se on ihan ok. Pakkoa tai stressiä ei sellaisesta kannata kuitenkaan itselleen tehdä. Ottaen huomioon meikäläisen suorittamiseen taipuvaisen luonteen ja tavan suunnitella elämää eteenpäin sen 40 vuotta kerrallaan, ollaan tässä aika suurten oivallusten äärellä. Kauas piti tulla tämäkin toteamaan.

Koska olen onnellisesti unohduksen tilassa, enkä muista juuri mitään kuluneesta viikosta, listaan alle merkittävimmät tapahtumat menneiltä päiviltä (Nämä pystyn tarkistamaan päiväkirjastani, jonne olen kirjannut muutamalla lauseella joka päivä jotakin mainitsemisen arvoista). 

-Videopuhelu Suomeen sukulaisille, kyseessä oli mummon synttärijuhlat ja olimme Seilorin kanssa hengessä mukana surffirannan rantabaarista Penichessä.

-Cascaisin edustalla hinattiin pieni purjevene satama-altaan sisäpuolelle, kun tuuli oli loppunut ja vene oli jäänyt kelluskelemaan "merihätään". Jäätiin myös ankkuriin kaupungin edustalle ja auringonlasku oli kyseisessä paikassa oikein mainio.

-Sadepäivänä katselimme Atlantin yli sarjan jaksoja ja valmistauduimme henkisesti loppuvuodesta edessä olevaan koitokseen. Tein myös kummallisen banaanikakun paistinpannulla (uunia meillä ei ole ja  Seilori oli löytänyt erikoisen ohjeen kakun valmistamisesta ilman uunia, joten sitä piti tietysti kokeilla).

-Oeirasin satamassa nukuttiin pitkästä aikaa hyvin, kun vene ei keikkunut koko yötä (ankkurissa ollessa tämä on usein haasteena) ja aamulla veneelle oli sataman toimesta tuotu jopa kaksi somaa sämpylää paperipussissa! Tämä pieni, mutta huomaavainen ele todellakin toi uskomattoman suuren ilon ja jää kyllä mieleen.

-Oma aika on veneellä asuttaessa myös otettava tarvittaessa, lenkki Oeirasin rantakadulla ihan yksin oli huippu. Seilori oli samaan aikaan omalla lenkillään varaosien haussa ja vaikka palasikin niiltä osin tyhjin käsin, oli kävely rantoja pitkin ollut hänestäkin mukavaa. Iltaruokaa laiteltiin hyvässä sovussa, kun hetken oli oltu erossa.

-Kolmena päivänä oltiin oikein kunnolla vesillä ja niiden päivien aikana katseltiin lähinnä aurinkoista ja kallioista rantaviivaa. Delfiinit poikkesivat porukalla taas näyttäytymään ja yöt oltiin ankkurissa Sesimbran, Sinesin ja Sagresin kohdilla. Viimeisimpään ankkurointi tapahtui ihan pilkkopimeässä ja vähän jännitti ettei osuta mihinkään. Homma sujui kuitenkin mallikkaasti ja Seilori onki vielä illasta reissumme ensimmäisen kalan! Tänään onkin sitten lounaaksi grillattua makrillia.

Jonkinlaisena koontina tähän loppuun, tämä teksti koostuu tyhjän pään sisällöstä, jossa olennaisena asiana on kai se että kaikki on hyvin ja elämä on kivaa. Ei muuta tälläkertaa, ensi viikkoon!