Espanjan tunnelmaa ja valmistautumista merimatkalle

Sanonta ”purjehdus on veneen korjausta eksoottisissa paikoissa” pitää täysin paikkansa. Vaikka Cruella on toistaiseksi toiminut reissumme ajan oikein mallikkaasti, on jatkuvasti ylläpitotyötä, huoltoa tai jonkin rikkoutuneen asian korjausta. Viimeisimpänä Seilori on tiivistänyt istuinlaatikon ikkunoita, vaihtanut köyden etupurjeen jalukseen ja viritellyt preventtereitä eli köysiä, jotka estävät purjepuomin pamahtamista puolelta toiselle ilman lupaa. Oma erikoistehtäväni on ollut ruorin lakkaaminen ja kyseinen tehtävä on ilmeisesti edessä vielä useita kertoja matkamme aikana, sillä lakkaus tuntuu joistain kohdista kuluvan. Vielä edessä olisi ainakin mastossa käynti ja pohjan putsaus vihreästä kasvillisuudesta. Tässä satamassa on onneksi ahkeria kaloja, jotka nautiskelevat pohjamme vehreydestä ja auttavat samalla sen putsaamisessa. Annetaan niiden nyt ensin hoitaa esityöt.




Olemme nyt olleet muutaman päivän Espanjassa Mazagon nimisessä pienessä kaupungissa. Satama on valtavan kokoinen, mutta aikalailla tyhjillään ja satamamaksu on kohtuullinen. Nämä kertovat sesongin olevan ohi. Monet ovat ampaisseet jo kohti Madeiraa tai Kanarian saaria Portugalista ja näin mekin olisimme tässä kohtaa vuotta jo tehneet, ellei meillä olisi ollut erityinen syy tulla vielä Espanjaan. Sen lisäksi, että halusin ehdottomasti nähdä vielä Espanjaa aikaisemman lyhyeksi jääneen visiittimme lisäksi ( Biskajan ylityksen jälkeen muutama viikko pohjois-espanjassa) on Cruellan kyytiin hyppäämässä muutaman päivän kuluttua uusi miehistön jäsen ja Sevillan  lähiympäristö on sovittu kohtaamispaikaksi. Nuorempi veljeni lähtee mukaamme noin viikon mittaiselle purjehdukselle täältä manner-Espanjasta kohti Teneriffaa. Jännittävää nähdä, kuinka elo veneessä sujuu kolmen hengen miehistöllä.

Ennen seuraavaa pidempää purjehdusta on kuitenkin edessä vielä monien asioiden tarkistelua veneessä ja tarvittavien elintarvikkeiden ja muiden tarpeiden haalimista. Ensimmäinen kauppareissu on jo tehty ja muutaman kilometrin matka kantamusten kanssa takaisin veneelle oli yllättävän leppoisa. Ajoitus toki oli hyvin mietitty iltahämärään, jotta lämpötila oli jo laskenut siedettäväksi. Päivisin veneen sisällä nousee lämpötila 28 asteeseen, eikä ulkona auringon paisteessa siitä paljon jäädä taakse. Mazagon tuntuu olevan todella pieni paikka, eikä täällä juuri kummoisia palveluita tai shoppailumahdollisuuksia ole, mutta aistittavissa on ihana perinteinen espanjalainen tunnelma. Sellainen miltä Espanjan kuvittelee näyttävän vaaleine taloineen ja paikallisten täyttämine kahviloineen. Englantia täällä ei juurikaan osata, mutta ei se meitä ole häirinnyt. Täällä on sopivan rauhallista, kun turisteja ei pyöri joka puolella.

Jollain tavalla valmistautuminen seuraavalle ylitykselle tuntuu myös yhden luvun päättymiseltä. Suomesta lähdöstämme on nyt aikaa kolme kuukautta ja sinä aikana olemme tulleet Euroopan läpi tavoitteenamme löytää lämpimään ilmastoon ennen syksyn tuloa. Matkan alkupää oli totuttelua ja tuskailuakin uuteen elämäntyyliin tottumisen kanssa. Biskajanlahden ylitys, joka oli ensimmäinen pidempi purjehduksemme, muutti ainakin oman ajatusmaailmani täysin ja reissu tuntui lähteneen kunnolla käyntiin. Nyt kun takana on melkein kuukauden verran tutustumista Portugalin rannikkoon, voimme molemmat Seilorin kanssa todeta, että vaikka matkalla olemme nähneet monia ihania paikkoja, on matkanteko ollut ajoittan hieman puuduttavaa yksitoikkoisen rantalinjan ja miekkavalaiden sekä verkkojen väistelyn johdosta. Siksipä olemme nyt enemmän kuin valmiita astumaan seuraavan askeleen kohti uusia tuulia ja kuvioita. Ja eiköhän niitä pian tule vastaan, kun Kanarian saarilla alkaa valmistautuminen Atlantin ylitykseen. Mutta sitä ennen on vielä edessä varmasti jännittävä matka täältä Kanarian saarille extra miehistön kera. Seuraavassa tekstissä tuon matkan sisältöä ja se ilmestyykin sitten kun päästään perille ja takaisin netin ääreen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nähdään toisella puolella!

Mitä vuosi purjevenessä maksoi ?

Eläimellistä menoa Biskajalla