Tervetuloa Lakaniaan

Toinen viikko starttasi kauhunsekaisissa tunnelmissa. Ensimmäisen pahoivointi purjehduksen jäljiltä lähtö uuteen mahdollisesti samanlaiseen kokemukseen ei oikein houkuttanut. Onneksi seuraava kokemus oli leppoisampi kuin ensimmäinen ja pahoinvointi pysyi kokonaan poissa! Niin pysyi tosin tuulikin ja lopulta jouduimme moottoroimaan lähes koko 24 tuntia kestäneen matka Ankaruddenista Oskarshamniin. Yövahti oli ihan mukavaa touhua, kun pystyi seuraamaan tähtiä ja lopulta auringon nousua. En silti oikein vielä saa kiinni siitä, mikä tässä purjehduksessa ihmisiä niin kovasti viehättää.

Satamassa meitä odotti huoltohommat. Piti tiskata ja siivoilla paattia purjehduksen jäljiltä, täyttää vesitankkeja, peseytyä itse ja pyykätä ensimmäistä kertaa matkan aikana pyykkejä. Pyykkäys operaatio kiristeli hieman hermoja. Ensimmäinen koneellinen oli lykätty käyntiin ja palailtiin sitä tyhjäämään, niin meille annettu pyykkituvan koodi ei enää toiminutkaan. Siellä vaatteet ja lakanat olivat vankeina sisällä ja me Seilorin kanssa ulkona. Jonkun aikaa siinä vartoiltiin, että saatiin ruotsiksi kommunikoiva isäntä paikalle ovea avaamaan. Haasteet ei tietenkään vielä siihen loppuneet, vaan seuraavaksi piti saada pyykit ulos koneesta. Kevyt kolmen tunnin pesuohjelma ei olisi malttanut millään lopettaa pyörimistään ja ainakin vartti siinä kiroiltiin ennenkuin masiina luovutti rätit meille. Uusi koneellinen siis pyykkärin kitaan ja ensimmäinen satsi kuivausrumpuun.  

Pyykkirumban edetessä kipaistiin Oskarshamnin keskustaan ruokaostoksille. Tuttu ja turvallinen Lidl tarjosi meille ensimmäisen ruokatäydennyksen, joka sitten raahattiin rinkassa noin kilometrin matka satamaan. Viikon eväät kun roudaa kerralla selässään johonkin hevon kuuseen teollisuusalueiden läpi ja kohti venettä, tulee miettineeksi että on tämäkin touhua. 

Samaa pohdittiin kun huomattiin kuivausrummun lämmittäneen rytkymme lähes kiehuviksi, mutta ne olivat edelleen yhtä märkiä kun sammalmetsä syysmyrskyn jäljiltä. Veneen sisätiloihin rakennettiin sitten pyykkinaru, joka mutkitteli ympäriinsä ja muodosti kuivumaan viriteltyjen lakanoiden kanssa pöydän ympärille hienon majan.

Seuraavana aamuna aamupalaa syödessä ja hieman harmaita ajatuksia ja koko reissun merkitystä miettiessäni, toin esille ahdistukseni matkamme hitaasta etenemisestä ja siitä pääsemmekö lainkaan muualle kuin Ruotsiin asti. Seilori uskoo meidän pääsevän, ja siihen asti leikitään olevamme jo Espanjalaisessa pikkukylässä nimeltä Lakania. Se on ihan pieni paikka jossain kaukana ja sitä ympäröi kosteiden lakanoiden verho.