Kielin kanavassa ja kylkikiinnitys kauhua Helgolandissa

Kielin kanavaa oli odotettu kuin suurempaakin sankaria ja lopputulos oli minulle vähän lässähdys. Seilorille paikka olikin jo tuttu, hän oli kanavassa käynyt useasti ennenkin, ei tosin purjeveneellä. Kanavan suulta ajetaan sulkuun, johon kiinnitytään köysillä ja sitten odotellaan muutamankymmentä minuuttia ja ajetaan ulos sulusta. Siinä se, ei mitään dramaattista vedenpaisumusta ja pyörteitä joiden mukaan olisi vaara lähteä sinkoilemaan. Suurin draama sulussa syntyi siitä, kun fendarit eli veneen ulkopuolelle roikkumaan laitettavat turvatyynyt oli kiinnitetty meidän toimesta turhan korkealle ja se aiheutti kiinnitysreunaa lähestyttäessä pientä kontaktia laiturin ja veneen kyljen välillä. Cruellasta jäi kanavan ensimmäiseen sulkuun pieni punainen maalivana muistoksi. 

Kokonaisuutena kanava oli visuaalisesti melko puuduttavaa katseltavaa, pelkkää ojanpiennarta ja pusikoita sen ympärillä. Gieselaun kanavan sululla vietimme ensimmäisen yön kanavassa ja se oli kyllä oikein nätti ja rauhallinen sivuhaara Kielin kanavan sisällä. Toisen yön vietimme aivan ulos vievän sulun vieressä kanavan toisessa päässä Brunsbuttelissa. Itse olisin mielelläni suhauttanut kanavasta läpi päivässä (läpi pääsee noin 8 tunnissa), mutta koska kanavassa ei saanut huviveneellä liikkua pimeässä ja olimme liikkeellä siten, että emme olisi ehtineet ensimmäisenä päivänä loppuun asti ennen pimeää, oli ensimmäinen yö kanavassa tarpeen. Toinen yö taas tarvittiin nousu- ja laskuvesien opiskeluun, sillä kanavan portista ulos siirryttäessä oli vastassa ensimmäistä kertaa tällä matkalla kyseinen ilmiö. 

Kahden kanavassa vietetyn yön jälkeen  yhdessä tuumin suunnattiin kanavasta ulos ja Elbeä pitkin kohti Pohjanmerta. Päivän purjehduksella päästiin Helgolandiin, jossa odotti ruuhka. Oli jo ilta ja vielä noin vajaan tunnin verran aikaa ennen auringonlaskua. Helgoland on ilmeisesti verovapaata aluetta, joten diesel, tupakka, alkoholi ja hajuvedet ovat edullisempia kuin muualla. Tästä johtuen kaikkia haluavat Helgolandiin. Niin oli käynyt myös tällä kyseisellä päivämäärällä ja satama oli täynnä. Koska laituriin ei enää mahtunut, oli veneitä kiinnttyneinä toisiinsa kylki kyljessä jopa viiden-kuuden veneen verran. Apuva. Meillä ei ollut siis muuta vaihtoehtoa, kuin harjoitella lennosta toisen veneen kylkeen kiinnittyminen ja vielä iltasella, kun veneiden asukit olivat jo ehtineet vetäytyä iltapuuhiin. Onneksi kaikki sujui ihmeellisen hyvin ja kiinnittyminen letkan jatkoksi onnistui. Ja yöllä kun heräsimme uuden tulokkaan moottorin ääneen ja ähellykseen kun hän kiinnitti itseään pimeässä meidän kylkeemme, totesimme että meidän saapuminen oli tapahtunut vielä ihan inhimilliseen aikaan. 

Varsinainen näytelmä alkoi aamulla, kun kello kuusi veneeseen koputettiin ja koko vene rivistö (eli tässä tapauksessa kuusi venettä) herätettiin, jotta joku letkan alkupäästä pääsi matkaan. Alkoi järjetön pyöriminen pitkin satama-allasta muiden veneiden kanssa, kun irtaannuttiin yksi kerrallaan ja jäätiin odottamaan että muut pääsevät vuorollaan pois paikaltaan ja sitten taas uudelleen järjestäydyttiin ja kiinnityttiin muihin veneisiin aamupöpperössä. Ilmassa oli väsymystä, ärtymystä, sekoilua ja hämmennystä. Joku kertoi kuinka kannattaa toimia, toinen kertoi kuinka toimitaan, Seilori ei kertonut mitään ja minä pidättelin itkua ja tarjoilin milloin köyttä ja milloin fendaria viereisen ruotsalaisveneen asukille, joka yritti opastaa parasta kylkikiinnittäytymistapaa. Olin lopulta niin järkyttynyt tästä aamushowsta, että painuin takaisin nukkumaan ja yritin aloittaa aamun herätyksellä numero kaksi. Se tosin meni suurinpiirtein samalla tavalla kuin numero yksi, kun heräsin taas koputukseen veneen kyljestä. Joku oli taas lähdössä. Eräs veneilijä toivotti meidät tervetulleeksi Helgolandiin, kertoi että tämä  show kuulemma toistuu joka aamu.

Niimpä päätimme painua tankkaamaan tankit täyteen verovapaata dieseliä mahdollisimman pian ja poistua kohti seuraavaa satamaa. Ensimmäinen kahden vuorokauden merimatka oli alkamassa ja kohteena Vlissingen niminen paikka Alankomaissa.

Tiivistettynä merimatka sujui itkien, oksentaen ja nukkuen. Paha olo iski taas täysillä ja ensimmäisen vuorokauden ajan oli todella raskasta. Lähtiessä etummaisen hytin kattoluukku unohtui auki ja valtava aallokko teki tehtävänsä ja kasteli koko hytin. Kuivaushommia tiedossa. 

Muutamaksi tunniksi kykenin yövahtiin ja Seilori pääsi huilaamaan. Liikennettä oli jonkun verran, ja rahtilaivojen välissä pujoteltaessa piti olla tarkkana. Yöt olivat pimeitä, eikä edes kuun valoa näkynyt. Taianomaista seurattavaa oli veneen perävanassa kimaltava plankton. Pieniä hopeisia tulikärpäsen tai kipinän näköisiä valopalloja puski veneen perästä, kuin Cruella olisi käynyt tähtipölyllä. Ilmeisesti plankton tai mikälie meren pikku otus olikaan, reagoi siihen osuttaessa hehkumalla. Eli kun häiritsimme niitä veneellä, alkoivat ne loimottaa pimeydessä. 

Päivällä näin meressä myös hylkeen ja folioilmapallon. 

Kahden vuorokauden purjehdus saatiin maaliin ja Vlissingenissä ollaan.  Pyykkihuoltoa 4 koneellista ja ensimmäinen suihku viikkoon, kyllä alkaa taas tuntua siltä että elämä voittaa! 

 






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nähdään toisella puolella!

Mitä vuosi purjevenessä maksoi ?

Eläimellistä menoa Biskajalla