Kuka minä olen?

Heinäkuu 2022

Lähtöpäivään ollessa jäljellä kaksi ja puoli viikkoa, iskee tyhjyys. Päässä ei tapahdu mitään, kaikki vain on ja silti mitään ei ole. Ei ole jäljellä materiaa, jolla määrittää itseään. Ei kotia, johon keskittää elinpiirinsä. Ei työpaikkaa, opiskelupaikkaa tai muuta varmaa suunnitelmaa mistään mitä tapahtuu kahden ja puolen viikon kuluttua. Ja se tuntuu tyhjyydeltä. Löydän itseni googlettamassa kysymyksen kuka minä olen? Yleensä googlaan seuraavia hoidettavia tehtäviä, tavoitteita tai haaveita. Mihin haluan mennä tai mitä haluan oppia. Nyt en tunnista henkilöä, jonka maallista tomumajaa kuskaan paikasta toiseen.

 Tavallaan tyhjyys on vapauttavaa ja ihanaa, tämähän on mainio hetki tutustua itseensä uudelleen. Tutkia oikein ajan kanssa sitä tyyppiä, joka on luullut olevansa ja miettiä mitä sitä oikein on, kun kaikki ulkoiset tittelit, roolit, odotukset ja muu on jätetty pois. Toisaalta se myös hirvittää. Entä jos en pidäkään siitä mitä jää jäljelle?

 ”Ihminen on uupuneimmillaan suuren elämänmuutoksen edessä”minulle kerrotaan. Ehkä tyhjyys ja itsensä kadottaminen liittyy myös tähän. Viimeiset kuukaudet ovat olleet kovin kiireisiä ja täynnä velvollisuuksien toteuttamista. Loppukiri tuntuu entistä kaoottisemmalta, kun haluaa nähdä kaikki tärkeät ihmiset, mutta sisällään tietää, että nyt ei enää jaksaisi. Ehkä uuden minän tutkiminen alkaa siitä, että lähtöpäivän koittaessa keskityn rauhoittumiseen ja omaan aikaan. Ne ovat sellaista luksusta, josta on voinut vain haaveilla viimeisen puolen vuoden aikana. Helppoa se ei varmasti tule silti olemaan, suorituskeskeinen maailma ei katso hyvällä pysähtymistä. Mutta luulen, että vain pysähtymällä voi löytää vastauksen siihen, kuka minä oikeasti olen. 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nähdään toisella puolella!

Kuva
Valtameren ylitys numero kaksi on alkamassa juuri nyt. Tunnelma on samaan aikaan innostunut, jännittynyt ja kauhistunut. Ylitys takaisin Eurooppaan merkitsee Karibian aikamme päättymistä (ainakin hetkeksi, tuskin iäksi), joka on tietysti omalla tavallaan haikeaa. Täällä kuitenkin kesä ja hurrikaanikausi lähestyvät, joten lämpötila ja ilmankosteus alkaa olla vähän liian rajua pohjolan kasvatille. Niimpä Euroopan kesä ja hieman inhimillisempi lämpötila kutsuu meitä jo ilolla luokseen. Aikansa kutakin. Matkaamme kohti Eurooppaa kolmen hengen miehistöllä, eli Seilori, isäni ja minä. Pohdiskelimme joitain päiviä sitten Seilorin kanssa, että olemme tässä varmaan viemässä isääni elämänsä merihätään. Saa nähdä mitä mieltä tästä ollaan muutamien viikkojen kuluttua. Toistaiseksi kaikki on kuitenkin sujunut suunnitellusti ja valmistelut ovat edenneet mallikkaasti, eikä viime hetken ongelmia ole (ainakaan vielä) ilmaantunut. Lyhyenä koontina Karibian ajasta pieni kertaus, ttapahtumat ovat edenne
Lue lisää

Mitä vuosi purjevenessä maksoi ?

Kuva
Kaikkiahan kiinnostaa raha, joten nyt puhutaan sitten siitä. Ennenkuin lähdimme reissuun viime heinäkuun lopulla, olin päättänyt pistää ylös kaikki kulut vuoden ajalta. Ihan kaikki. Siis ihan jokaista senttiä myöten. Kirjaa pidettiin kaikista vuoden aikana tehdyistä ostoksista ja kuukausittain laskin menot yhteen, jotta pysyimme kärryillä siitä, kuinka paljon rahaa on käytettävissä lopulle ajalle. Kulujen määrä yllätti meidät monella tavalla, isoimpana tietysti yllättävä maston menetys ja siitä aiheutuneet kulut. Karibian ja Euroopankin kallis hintataso verotti meitä huolella ja vaikka teimme harkittuja päätöksiä ja käytimme rahaa vain tarpeellisimmaksi kokemiimme asioihin, ei vene elämä ollut ihan niin edullista, kuin olisimme toivoneet. Listaukseen on lisätty vuoden juoksevien kulujen lisäksi veneen osto, varustelu, ja reissua varten otettujen vakuutusten summat, sillä käytännössä ne ovat myös osa tämän reissun kuluja. Lähdimme liikkeelle siitä, että venettä ei ollut, joten Karibiall
Lue lisää

Tässä kohtaa on aika lähteä eri teille

Kuva
Ensivaikutelma Azoreista ja Hortasta oli, että siellä tuoksuu jotenkin uskonto. Kaupunki vanhoine rakennuksineen ja rauhallinen, historiaa huokuva tunnelma toi mieleen ristiretkeläisiä ja kirkollisia juhlapyhiä. Tuulinen ja sateinen ilmasto ei tarjoile unelmien rantalomaa, mutta rannikon läheisyys, veneilijät, villapaidat ja valasretket ovat omalla tavallaan hurmaavia. Hortan kaupunki vaikutti kyllä enemmänkin kylältä kuin kaupungilta, sen verran pienestä paikasta oli kyse. Kaikki tarpeellinen Hortasta kuitenkin löytyi. Uusi puhelin vanhan tilalle ( viisi vuotta vanha luurini oli ollut jatkoajalla jo koko reissun, mutta en halunnut uusia sitä Karibialla), tuoreita vihanneksia ja hedelmiä ja muutamia ihan mukavia ravintoloita. Atlantin ylityksen jälkeen kanasalaatti oli Peterin sporttibaarissa unelmieni täyttymys ja sen päälle pääsimme sataman suihkuun, joka ei ollut aikarajoitettu vedenkäytön puolesta! (Oli muuten ensimmäinen suihku kahteen kuukauteen ja ensimmäinen lämmin suihku tänä
Lue lisää