Hurjaa kyytiä Pohjanmerellä

Ranskasta lähdön jälkeen olemme ehtineet viikossa suhauttaa Saksan Cuxhaveniin asti. Tällä viikolla vaihtui myös kesäkuu heinäkuuksi, eli reissun virallisesti viimeinen kuukausi on startannut! Ensimmäinen pätkä tällä viikolla matkattiin Belgian Oostendeen, jossa stopattiin muutamaksi yöksi huilaamaan. Pestiin veneen kantta ja kylkiä ja kaduttiin sitä melkein heti, kun lokit kakkivat kannelle ja sataman lähistöllä olevista hiekkakasoista (ruoppaushiekkaa) pöllysi tuulen mukana hiekkakerros vastapestylle kannelle. Käytiin myös kaupungilla kävelemässä ja ihmettelemässä valtavaa turistien määrää. Hiekkarantaa oli silmänkantamattomiin ja auringonpalvojat punaiseksi kärvähtäneitä.

Matka jatkui kuitenkin pian eteenpäin Hollannin Den Helderiin, jonne osuimme juuri sopivasti ihailemaan suuria purjelaivoja Tall Ship Race tapahtumaan. Den Helderissä sijaitsee Hollannin suurin laivastotukikohta, eli sotalaivat näkyivät ja helikopterit kuuluivat. Satama, jossa huilasimme yöpurjehduksen jäljiltä, sijaitsi myös jossain määrin armeijan alueella, joten siellä oltiin turvallisesti aitojen sisäpuolella. Kyllä kylälle pääsi halutessaan portista kulkemaan ja siellä piti tietysti käydä tarkistamassa purjelaivatapahtuman markkina tunnelmaa. Tapahtuman aloituspäivänä pääsimme paraatipaikalta oman sataman aallonmurtajalta seuraamaan saapuvia laivoja ja kolmisen tuntia seisoimmekin menoa tiiraamassa. Harmaa päivä päätti kuitenkin lopulta roippaista vettä niskaan, joten pakenimme veneelle ja lämmitimme kosteaksi muuttunutta tunnelmaa kamiinalla. Onneksi iltaa kohti sade taukosi ja seuraavana päivänä pääsimme lähtemään merelle taas aurinkoisemmassa kelissä.

Vaikka olimme tutkailleet säätiedotusta ja tuulen voimakkuuksia ahkerasti ja tiesimme että meillä olisi vain muutama purjehduspäivä jäljellä ennen kovempia tuulia ja väistämätöntä satama seisakkia, yllätti aallokon koko meidät ikävästi. Yön yli suunniteltua parin vuorokauden purjehdusta yritettiin jopa katkaista ja löytää jokin läheinen satama Hollannin edustan Texelin saarilta, mutta kohdalle ei oikein osunut mitään järkevää, jonne olisimme päässeet veneemme syväyksen kanssa turvallisesti. Välimatkat, tuulen suunnat, syväykset ja vuorovedet vaikuttavat jatkuvasti kaikkeen ja ei ole ihan yksinkertaista saada kaikkia mätsäämään suotuisasti samaan aikaan. Alkuperäinen kohteemme oli Saksan Cuxhaven, mutta suunnitelma muuttui valehtelematta ainakin viisi kertaa purjehduksen aikana, päätyen lopulta kuitenkin siihen alkuperäiseen. Rannikkopurjehdus on todella paljon raskaampaa kuin avomeripurjehdus jo ihan sen takia, että vastaantulevia laivoja, merimerkkejä ja muita esteitä täytyy tähystää skarpisti koko ajan. Kovat puuskatuulet ja raivokas aallokko tekevät lyhyestäkin matkasta vielä vähän haastavamman. Tuli siis hyvä muistutus siitä, että vaikka ollaan jo ”näinkin lähellä” ei vielä auta tuudittautua mihinkään helppouden tai turvallisuuden tunteeseen purjehtimisen suhteen. Päinvastoin. Viimeiset mailit Elbeä pitkin tultiin tietysti vastavirtaan, mutta se oli pienempi paha, kuin jäädä raivoavien ja nousevien tuulten jalkoihin. Tätä kirjoittaessani saapumistamme seuraavana päivänä, ulkona tuivertaa meinaan sellainen tuuli, että pois alta. Suojaisessa satamassakin tuulen vingunta saa aikaan kylmiä väreitä ja vene kallistuu jatkuvasti tuulen voimasta. Täällä ollaan ja pysytään kunnes meininki merellä taas rauhoittuu. Sitten onkin aika paukuttaa Kielin kanava toiseen kertaan läpi ja sanoa hyvästit kiehuvan perunakattilan lailla möyryävälle Pohjanmerelle. Vuorovesien kanssa ei Itämerellä tarvitse enää pelleillä ja tiedossa on taas mahdollisuuksia ankkurointiin kauniissa luonnonsatamissa. Vaikka varsinaista kiirettä paluun suhteen ei ole, on reissubudjetin sekä työkuvioiden (joita ei siis vielä ole olemassakaan) takia toivottavaa olla Suomessa viimeistään elokuun alkuun. Haluamme myös käyttää vielä hetken aikaa pelkkään nautiskeluun jatkuvan eteenpäin porhaltamisen sijasta. Niimpä Ruotsin ja Suomen rannikko houkuttelee meitä sujauttamaan vauhdikkaasti Itämeren puolelle. Jospa ehtisimme vielä nauttimaan vaikka kesäherkustamme herneistä!