Valloittava Antiqua ja uusia kuvioita Saint Martinilla

Antiqualla hulluteltiin. Mentiin ensimmäiseen oikeaan suihkuun kuukauteen. Yhdellä poletilla sai viiden minuutin suihkun ja koska hiustenpesun ei toivottu jäävän kesken tällä historiallisella peseytymishetkellä, otimme kaksi polettia molemmille. Kymmenen minuutin suihku ensimmäistä kertaa kuukauteen tuntui hurjalta, virtaava vesi oli todellista juhlaa. Viimeiset minuutit olivat kyllä pelkkää nautiskelua, seitsemän minuuttia olisi riittänyt hyvin. Saimme myös hieman toruja pitkästä suihkusta, kun haimme pyykkituvasta pestyjä vaatteitamme. Seilorin kertoessa edellisen suihkukerran olevan kaukana menneisyydessä, rouvat kyllä ymmärsivät yskän, mutta totesivat meidän tarvitsevan siinä tapauksessa enemmänkin ammetta ja kunnon liotusta, kuin suihkua.

Yhtenä iltapäivänä kiipesimme näköalapaikalle Shirley heightsiin, jossa auringonlaskua voi ihailla barbeque juhlien ja steel band musiikin kera. Steel band käsite oli meille ensin hieman hämärä, mutta nyt muutaman kuukauden Karibialla oleilun jälkeen se on alkanut avautua. Kyseessä taitaa siis olla terästynnyreistä tehtyjä rumpuja, joita pienempi tai suurempi joukko rumpaleita paukuttaa menemään rytmikkääseen tahtiin. Välillä rummut on muovitynnyreistä tehtyjä ja joskus jopa hienompaa musiikkiliike laatua. Terästynnyri toimii kuitenkin oikein hyvin, suuri määrä erikokoisia rumpuja muodostaa vekkulin soinnin. Illan pimetessä shown aloitti myös kahden laulajan ja bändin reggae ryhmä ja heidän tahtiin sitten tanssattiin hiki hatussa pitkän aikaa. Meillä oli seurassamme saksalaiset ystävämme, joista kerroinkin jo aikaisemmassa tekstissä. Paikalla oli porukkaa vauvasta vaariin ihan kirjaimellisesti. Parrakas vaari svengasi sellaisella lanneliikkeellä, että välillä mietitytti onko hänellä jokin kohtaus meneillään. Pienemmät lapset tanssahtelivat vanhempiensa mukana ja osa yleisöstä päätyi välillä lavalle esiintyjien kanssa reivaamaan. Hetken parrasvaloissa sai ottaa oman mielen mukaan, eikä ketään ajettu lavalta pois. Esiintyjät jatkoivat omaa esitystään häiriintymättä vierailevista tähdistä. Letkeä tunnelma kertakaikkisesti. Paikallinen Terry niminen mies yritti opettaa Karibialaista tanssityyliä minullekkin, mutta suomalaiset moovit eivät oikein tuntuneet osuvan kohdalleen. ”Anna musiikin viedä” oli hyvä ohje, mutta hankala toteuttaa. Hieman helpotti, kun Terry kehotti katsomaan esiintyjien liikkeitä ja matkimaan niitä. Huhhuh, kyllä notkuivat jalat ihan eri tavalla heillä kun minulla. Myöhemmin seurasin kauempaa paikallisten mammojen riivatulta näyttävää nykimistä ja tamppaamista, ei epäilystäkään että nämä tanssit tulevat Afrikasta. Siinä meiningissä on jotain todella mystistä, mutta samalla jopa pikkuruisen pelottavaa. Tähtitaivaan loisteessa ja musiikin raikuessa taustalla laskeuduimme samaa viidakkoista polkua alas, jota pitkin olimme aiemmin nousseet mäelle. Pimeässä taskulampun valossa se oli aika jännittävä kokemus ja sai olla tarkkana mihin astuu. Alhaalla rannalla hyppäsimme dinghyyn ja ajelimme veneelle lukuisten lahdella loistavien mastovalojen saatteessa. Öisin ankkurissa olevat veneet kytkevät päälle ankkurivalon, joka useimmiten sijaitsee maston päässä. Niimpä tähtitaivaan lisäksi öisellä lahdella loistaa kymmeniä mastovaloja, jotka ovat kyllä aika maagisen näköistä katseltavaa pimeyden keskellä.

Antiqualta mieleen jää erityisesti kohtaaminen paikallisen naisen kanssa, jolle soitin äänilmaljoja rannalla. Suomesta lähtiessä sain vietäväkseni viestin, joka oli tarkoitus välittää värähtelevien äänimaljojen kautta. Vuosia aikaisemmin alkanut ystävyys kahden ihmisen välillä oli säilynyt välimatkasta huolimatta. Mielestäni tämä oli hieno tarina, ja tuntui juhlavalta, että sain omalta osaltani kirjoittaa siihen yhden luvun lisää. Kohtaaminen oli lämmin ja tuntui kuin olisimme aina tunteneet toisemme. Rantahiekalla puun varjossa vietetty hetki oli kaunis ja rauhallinen. Aaltojen liplattaessa vain muutaman metrin päässä meistä äänimaljat soivat ikiaikaisella ja syvällä soinnillaan. Muistan ajatelleeni, että kaikki on hyvin juuri nyt.

English Harbour, jossa olimme ankkurissa lähes koko Antiquan visiittimme ajan, oli mahtava paikka. Kirkas vesi ja kaunis ranta viihdyttivät meitä aina uudelleen ja snorklatessa näkyi värikkäitä kaloja ja jopa yksi täplikäs rausku, ilmeisesti täpläkotkarausku. Erikoisia kaloja seurattiin myös Jolly harbourissa, jonne matkasimme yhdeksi yöksi ennen saarelta uloskirjautumista. Illan pimetessä ajelimme dinghyllä kohti venettä ja meinattiin ajaa niin sanotusti peurakolari, mutta Karibian tyyliin tietysti kalojen kanssa. Yllättäen alkoi nimittäin lentää joka suuntaan dinghyn edessä ja sivuilla sinisiä suippoja kaloja, joilla oli melkoisenkin terävän näköinen nokka. Ihan kuin joku olisi heitellyt meitä tikoilla. Pelkäsin että kohta on kala poskesta lävitse. Niillä oli joku iltavilli menossa ja veneelle päästyämme seurattiin vielä taskulampun valossa kuinka fisut ensin kikkailivat ympäriinsä vedessä ja sitten varoittamatta singahtivat kuin kouristuksen kynsissä ilmaan sätkimään. Huvikseenko mahtoivat rimpuilla, vai oliko kyseessä jokin laji rituaali?

Vuorokauden merimatka Antiqualta Saint Martinille sujui aurinkoisessa ja hyvässä kelissä. Emme olisi halunneet vielä lähteä Antiqualta ja saaren tutkiminen jäi pahasti kesken. Aikataulu kuitenkin oli sellainen, että oli pakko päästä Saint Martinille aloittamaan uuden maston asentelua, jotta kotimatka purjehtien olisi mahdollinen ennen hurrikaanikautta. Täällä sitä nyt sitten ollaan ainakin seuraava kuukausi ja tutustutaan paikallisiin kommervenkkeihin. Saari on jaettu kahteen osaan, joista toinen puoli on Ranskan ja toinen Alankomaiden hallinnassa. Niimpä saman saaren sisällä on mahdollista päästä näkemään kahta erilaista kulttuuria. Ranskan puoli näyttää kärsineen vuoden 2017 Irma hurrikaanista jonkun verran ja jälleenrakennus on vielä kesken. Alue näyttää Alankomaiden puoleen verrattuna vähemmän siistiltä ja hulppealta, mutta silti kauniilta ja värikkäältä. Täällä on vilkkaampaa kuin aiemmilla saarilla, joilla olemme käyneet ja kauppoja sekä tekemistä löytyy moneen makuun. Hintataso vaikuttaa myös kohtuulliselta, joten eiköhän täällä aika kulu ihan hujauksessa. Olemme bonganneet myös muutaman suomalaisen veneen pitkästä aikaa.

Vastaan on tullut myös iguaani, pari saaressa asuvaa possua, 40 vuotta veneessä asunut tekojalkainen mies ja mastottomien veneiden hautausmaa laguunissa. Kaikenlaista kiinnostavaa, innolla odotetaan mitä muuta saari kätkee sisäänsä.