Maston etsintää ja piristävä Pointe Pitre

Maston metsästys Karibialla on ikävintä hommaa, johon olen hetkeen törmännyt. Tehtävä tuntuu liian hankalalta ja suurelta ratkaistavaksi ja koska muuta vaihtoehtoa ei kuitenkaan ole, niin ongelmaa lähestyminen aiheuttaa vastustusta ja ahdistusta. Koska tällaisen vuodatuksen lukeminen olisi kuitenkin sinulle lukijani, äärimmäisen tylsää, niin kasaan tähän vain mahdollisimman tiiviisti tapahtumien pääkohdat.

Vakuutusyhtiöön tehtiin asianmukainen kirjallinen vahinkoilmoitus ja sen jälkeen soiteltiin perään. Ensin haasteena oli Ranskan eläkeuudistuksen takia lakkoilu (Guodeloupe kun on siis osa Ranskaa), joka katkaisi meiltä puhelinlinjat ja esti puhelut kaikkialle. Kun vakuutusyhtiöstä tavoitettiin lopulta joku, oli tyyppi juuri se toinen niistä kahdesta korvausasioita hoitavasta, joka ei hoida meidän asiaa. Hän lupasi pyytää seuraavana päivänä töissä olevaa kollegaansa palaamaan asiaan, sitä on nyt odoteltu viikko.

No mehän olisimme tietysti voineet olla uudelleen yhteydessä, mutta asiahan ei kuitenkaan etene vakuutusyhtiön suunnalta, ennenkuin meillä on hankittuna hinta arvio tuhojen korjauksesta. Hinta arvion saaminen taas on ongelmallista siksi, että meidän pitäisi mennä paikanpäälle firmojen arvioitavaksi, jota emme välimatkojen takia oikein pysty tekemään ennenkuin maksaja on tiedossa. Pyydettiin myös yksi arvio suomesta, vastaus on mahdollista saada kunhan venemessut ovat ohi. Osuivatpa nekin sopivasti kohdalle, onneksi ne kestää vain vajaat pari viikkoa. Masto kyselyitä täällä Karibialla lähetettiin kymmenelle eri firmalle. Seitsemän vastasi. Kaksi ilmoitti, että eivät tee kyseisenlaisia töitä. Yksi pyysi lisätietoja, mutta ei niiden jälkeen enää vastannut mitään. Yksi ilmoitti olevansa kiireinen ja palaavansa asiaan. Kahdesta kerrottiin, että uuden maston toimitus on mahdollista aikaisintaan kesäkuuksi. Yhdestä löytyi hieman meidän mastoa isompi maston profiili valmiina, pari saarta Guodeloupelta pohjoiseen. No meillehän se yksikin riittäisi, mutta sähköpostien välityksellä käytyjen keskustelujen jälkeen fiilis kyseisestä yrittäjästä oli vähintäänkin arveluttava. Toistaiseksi tämä on kuitenkin paras huonoista vaihtoehdoista. Soiteltiin myös vielä niiden firmojen perään, jotka eivät vastanneet lainkaan. Eräästä käskettiin laittaa sähköposti uudelleen, eikä kommunikointi muidenkaan kanssa oikein onnistunut, kun eivät puhuneet englantia eikä me puhuta ranskaa. Tässä uudelleen sähköpostia -firmassa käytiin ihan livenäkin Pointe Pitren reissulla ja sieltä kerrottiin, että joku ehkä tiesi jonkun, jolla on jossain joku mastonkaltainen, mutta palaa asiaan joskus myöhemmin. En laittaisi kaikkia vetoja tähän firmaan kiinni...

Tämän yhden olemassa olevan maston suhteen on vielä pientä toivoa, jos lyötyisi joku luotettavampi firma tekijäksi tai jos erikoisyrittäjä alkaisikin vaikuttaa siltä, että on kiinnostunut toteuttamaan tämän tilaustyön tosissaan. Muutoin vaihtoehdot ovat kai hurrikaanikausi Karibialla tai veneen kuljettaminen laivalla eurooppaan. Jälkimmäinen on tällä hetkellä houkuttelevampi vaihtoehto. Eräältä kesäkuulle maston luvanneelta firmalta ollaan vielä selvitelty hinta arviota, jota voisi käyttää verrokkina ja ilmoittaa vakuutusyhtiölle edes jonkinlaista arviota. Purjeista hinta arvion saaminen oli suhteellisen mutkatonta ja nopeaa ja googlettamalla löytyy arvot VHF radioantennille ja muulle sälälle. Kaiteen korjauksesta täytynee kysyä jossain satamassa, kunhan päästään liikahtamaan suuntaan tai toiseen.

Vaan nyt riemukkaampiin asioihin! Suinkaan ei jokainen päivä ole ollut aamusta iltaan tuskailua masto asian kanssa. Välillä päätä on tuuletettu esimerkiksi biitsi reissulla, jossa ihasteltiin rannalla asuvaa hanhea. Pulska lintu asustaa siellä ihan vakituiseen, jo toistamiseen siihen törmättiin ja mietittiin mistä se mahtaa olla kotoisin. Kävin myös pyörimässä ranta aallokossa, ihan kirjaimellisesti. Aallokon voimaa ei pidä aliarvioida. Nopea kastautumisreissu muuttui pellekuperkeikoiksi, kun ensimmäinen isompi aalto pamautti jalat alta ja pään uppeluksiin. Ennen kuin kerkesin toipua tästä, oli jo seuraava aalto napannut matkaansa kohti rantahiekkaa. Lopputuloksena vettä naamari täynnä ja uikkarit täynnä hiekkaa. Ylväästi keräilin koko komeuteni sieltä melskeestä ja toivoin, että kukaan ei nähnyt. Yksi yllätyspatikka 200m korkealle tsunami evacuating zonelle lähes pystysuoraa nousua osui myös matkan varrelle. Usko meinasi loppua monta kertaa siinä kavutessa, mutta pakko oli jatkaa kun oltiin kerran lähretty. Eihän se mäki voi perskules ikuisesti jatkua. Tuli sieltä sitten lopulta tasaista maata ja jopa alamäkeä. Siinä voitokkaana hetken pohdiskelin viisauksissani, että olipa hyvä että kiivettiin tältä puolelta, niin oli ensin se nousu ja sitten lopuksi helpompi lasku. Onneksi ei ollut muut kuulemassa tätä älynväläystä, taitaa olla nousu aina ensin huolimatta siitä, kummasta suunnasta ylöspäin kipuaa...

Kuivan käppyräinen oli Guodeloupen luonto ainakin sillä penkereellä, vaan löytyi sieltä silti elämää. Törmättiin nimittäin sattumalta erääseen adhd kolibriin. Tirpalla oli pesäkolo polun laidan puussa ja kolonen oli niin mahdottoman pikkuruinen, ettei siitä pystynyt näkemään edes sisään. Hetken kuitenkin seurailtiin tuon väkkärän touhuja, kun se painatti menemään puun latvustossa sellaista kyytiä, että heikompaa olisi jo hirvittänyt. Kyllä sieltä kai jotain saalista sitten löytyi, kolibrin ruuaksi kelpaavaa. Vaan kyllä sillä riitti vauhtia! Hiki tuli katsellessa, niin jatkettiin sitten matkaa ja jätettiin kaveri surisemaan sinne metsään vauhtipäissään.

Yksi päivä vietettiin Pointe a Pitressä, isommassa kaupungissa, jonne matkattiin täältä Deshaiesista päälle tunnin verran bussilla. Sokeriruokopellot ja köynnöskasvuston valloittamat puut olivat upean näköisiä teiden varsilla. Jotkut puut olivat niin täysin köynnösten vallassa, että ei pystynyt enää sanomaan mikä puu siellä kaiken alla mahtoi olla. Hahmot näyttivät kuin suurilta velhoilta, jotka levittelivät käsiään muiden puiden päälle. Kun sitten päästiin perille niin ensivaikutelma Pointe Pitrestä oli erikoislaatuinen. Yritimme päästä bussiaseman läheisyydessä erääseen julkiseen vessaan pitkän matkan päätteeksi ja painoimme summerin näköistä nappia oven avaamiseksi. Sisältä vessasta alkoi kuulua liikehdintää ja sieltä laahusti ulos hieman nuhjuisen oloinen herras henkilö. Iloinen hymy kasvoillaan hän tervehti meitä ”Good morning”. Ilmeisesti ukkeli oli ollut pikku torkuilla huussissa ja herännyt tuloomme. Uusi ystävämme osasi hieman englantia ja esitteli itsensä Maloksi. Hän oli kovin kiinnostunut meistä ja siitä mistä olimme kotoisin. ”Yestarday” hän kertoi ja osoitti yösijaansa. Eilisestä asti oli siis majaillut toiletissa. Hymyillen hän painoi summeria ja palasi takaisin sisään meidän jäädessä toljottamaan ihmeissämme paikallemme. Kiva kuitenkin kun kävi tervehtimässä, vaikka pitikin etsiä toinen vessa. Tunti myöhemmin törmäsimme Maloohon uudelleen keskustan toisella puolella, ketterä kaveri kun oli jo sinne asti ehtinyt. Sehän on tavallaan aika kätevää, että kun menee illalla nukkumaan yleiseen vessaan kaupungilla, niin on heti aamusta jo kaiken tapahtuman ytimessä, eikä tarvitse turhaan matkustella ees sun taas.

Pointe Pitren kaupunki oli kyllä muutenkin eläväinen ja veikeä. Rannassa torilla leikattiin kalastajien tuomia meren antimia jossain kummallisessa tärinässä (vähän kuin se adhd kolibri), puistossa poltettiin pilveä niin, että haju alkoi jo särkeä päätä ja leipomon myyjä oli kaljalla takahuoneessa, kun saavuimme asioimaan liikkeessä. Kahvilassa lattialauta bongahti ilmaan, kun tuolinjalka painoi sitä toisesta päästä istuessani. Tarjoilija kehotti vain siirtymään toiselle puolelle pöytää, kun siinä on se pikku ongelma. Ainakaan asioihin ei suhtauduta täällä turhan vakavasti.

Takaisin Deshaiesiin palatessamme totesimme, että joku pirulainen oli nyysinyt meiltä dinghyn moottorista bensat. Mitäpä muutakaan, onneksi oli jättänyt kuitenkin dinghyn ja moottorin. Bensaakaan ei menetetty kuin litra tai vähän toista, eli vahingot oli kestettävissä. Soudettiin sitten veneelle, sille mastottomalle, mutta ainakin paremmalle kuin se yleinen vessa.