Seilori ja mä

20.7 klo 21.00 kiinnitimme köydet samassa satamassa, josta vain hieman vajaa vuosi sitten lähdimme kohti tuntematonta. Matkaa oli tuolloin takana 354 vuorokautta ja merimaileja oli kertynyt Suomi-Karibia-Suomi välillä yhteensä 11 941. Aurinkoisessa kesäillassa mielemme olivat täynnä haikeutta, helpotusta ja jännitystä. Haikeutta siksi, että arki jota olimme tottuneet elämään tulisi nyt muuttumaan täysin. Helpotusta siksi, että suuri ja raskaskin urakka sekä tavoite oli saavutettu ja viety toivotulla tavalla maaliin. Ja jännitystä siksi, että meillä oli salaisuus, joka tulisi pian päivänvaloon. Olimme pitäneet Suomeen saapumisemme salassa lähipiiriltämme parhaamme mukaan, sillä halusimme saapua rauhassa ilman ylimääräistä hässäkkää. Halusimme kerätä ensin omat ajatuksemme ja tunnustella rauhassa uutta alkavaa elämänvaihetta. Näin onneksi saimme myös tehdä ja järjestelimme asioita veneellä, pakkasimme, kävimme muutamissa työhaastatteluissa ja hoidimme muita käytännön asioita parin päivä...

Kaikkiahan kiinnostaa raha, joten nyt puhutaan sitten siitä. Ennenkuin lähdimme reissuun viime heinäkuun lopulla, olin päättänyt pistää ylös kaikki kulut vuoden ajalta. Ihan kaikki. Siis ihan jokaista senttiä myöten. Kirjaa pidettiin kaikista vuoden aikana tehdyistä ostoksista ja kuukausittain laskin menot yhteen, jotta pysyimme kärryillä siitä, kuinka paljon rahaa on käytettävissä lopulle ajalle. Kulujen määrä yllätti meidät monella tavalla, isoimpana tietysti yllättävä maston menetys ja siitä aiheutuneet kulut. Karibian ja Euroopankin kallis hintataso verotti meitä huolella ja vaikka teimme harkittuja päätöksiä ja käytimme rahaa vain tarpeellisimmaksi kokemiimme asioihin, ei vene elämä ollut ihan niin edullista, kuin olisimme toivoneet. Listaukseen on lisätty vuoden juoksevien kulujen lisäksi veneen osto, varustelu, ja reissua varten otettujen vakuutusten summat, sillä käytännössä ne ovat myös osa tämän reissun kuluja. Lähdimme liikkeelle siitä, että venettä ei ollut, joten Karibiall...

Suomen lähestyessä olemme alkaneet olla levottomia. Enää ei jaksaisi purjehtia. Euroopan läpi ollaan tultu vauhdilla, purjehduspäiviä on omalla mittapuullani ollut liikaa ja lepopäiviä vähemmän kuin olisi tarvittu. Päivät ovat myös olleet pitkiä. Useita yön yli purjehduksia ja jopa kahden yön yli purjehduksia on myös tehty. Tavoitteena on ollut rivakka eteneminen, sillä resurssit alkavat olla lopussa. Ei huvita maksella ylihintaisia sesonki satamamaksuja, eikä oikeastaan myöskään luuhata ruuhkaisissa ihmismassoissa. Uusien paikkojen näkeminen on jo niin tavallista, että ei kiinnosta enää sen suuremmin edes tutkia etukäteen mitä missäkin voisi nähdä. Yhden päivän pysähdyksen aikana ei muutenkaan ehdi kovin paljoa. Viimeisimmissä kolmessa satamassa emme ole olleet enää edes kovin perillä siitä, missä tasan tarkkaan olemme. Olemme nyt Gotlannissa, kohteessa jonne emme alkumatkalla päässeet ja jonne nyt lopulta onnistuimme saapumaan. Kaunis paikkahan tämä on, niin pääkaupunki Visby kuin m...

Saksan Cuxhavenissa pideltiin sadetta muutama päivä ja tutustuttiin mukavaan perheeseen, joka oli lähdössä muutamaksi vuodeksi pienten lastensa kanssa tutkimaan Välimerta purjeveneellä. Tässä kohtaa omaa reissua tuntuu kummalliselta, mutta toisaalta myös lohduttavalta tietää, että vaikka meidän reissua on tältä erää enää vähän jäljellä, on toisilla vielä kaikki edessä. Muiden reissusuunnitelmien kuuleminen motivoi myös haaveilemaan tulevista matkoista, joille ainakin tällä hetkellä vielä toivomme tulevaisuudessa päätyvämme. Kielin kanavan läpi pääsimme kivuttomasti ja nopeasti, ensimmäiseen sulkuun ajoimme suoraan sisään ja ihan vanhoina konkareina hoidimme kiinnittymisen ja irtaantumisen sen sisällä. Mietimme jopa ääneen, että onpa hullua, että vasta hetki sitten ( vähän vajaa vuosi välissä) olimme tässä samaisessa sulussa kauhusta kankeina kohtaamassa Pohjanmerta ja sen vuorovesi vaihteluita ensimmäistä kertaa. Ei sulkutyöskentely edelleenkään täysin aivot narikkaan hommaa ole, tois...

Ranskasta lähdön jälkeen olemme ehtineet viikossa suhauttaa Saksan Cuxhaveniin asti. Tällä viikolla vaihtui myös kesäkuu heinäkuuksi, eli reissun virallisesti viimeinen kuukausi on startannut! Ensimmäinen pätkä tällä viikolla matkattiin Belgian Oostendeen, jossa stopattiin muutamaksi yöksi huilaamaan. Pestiin veneen kantta ja kylkiä ja kaduttiin sitä melkein heti, kun lokit kakkivat kannelle ja sataman lähistöllä olevista hiekkakasoista (ruoppaushiekkaa) pöllysi tuulen mukana hiekkakerros vastapestylle kannelle. Käytiin myös kaupungilla kävelemässä ja ihmettelemässä valtavaa turistien määrää. Hiekkarantaa oli silmänkantamattomiin ja auringonpalvojat punaiseksi kärvähtäneitä. Matka jatkui kuitenkin pian eteenpäin Hollannin Den Helderiin, jonne osuimme juuri sopivasti ihailemaan suuria purjelaivoja Tall Ship Race tapahtumaan. Den Helderissä sijaitsee Hollannin suurin laivastotukikohta, eli sotalaivat näkyivät ja helikopterit kuuluivat. Satama, jossa huilasimme yöpurjehduksen jäljiltä, s...