Maalaushommia ja kiertolaiselämää

Toukokuu 2022

Vauhti kiihtyy kiihtymistään ja kalenteri on täytetty niin piukkaan hoidettavista asioista, että töttöröö ja lörtsykurkut. Suurimmaksi osaksi aika kuluu mukavien asioiden ja järjestelyjen parissa ja mahtuu sekaan myös ystävien kanssa sovittuja rientoja, ne on tosin pitänyt sopia hyvissä ajoin. Viime ajat on raahattu kaikenmaailman nyssäköitä ees sun taas, kun yöpaikka on milloin missäkin ja sitten taas mennään veneelle uusien tarvikkeiden kanssa. Tiskit, pyykit, vaihtovaatteet, etukäteisprepatut ruuat, rakennustarvikkeet, etätyö toimisto ja lenkkikamat kulkevat jatkuvasti mukana ja autoon mahtuu juuri ja juuri itse sekaan. Takapenkillä turvavöissä matkustaa sirkkeli.

Tämän kuukauden kaksi suurinta tavoitetta oli veneen maalaus ulkoa ja vesille lasku. Maalausvaihe suoritettiin onnistuneesti, se tosin vei yli puolet enemmän aikaa kuin alkuun oli suunniteltu. Vesille lasku on käsillä kuluvalla viikolla, jos se onnistuu ja vene ei suihkua vettä sisuksiinsa, ollaan jo aika pitkällä kohti onnistunutta lähtöä.

Ihan joka hetki en ole reissulais elosta ja remppahommista nauttinut. Harmitti, kun veneen köliä maalatessa tuuli niin paljon, että maalit ja hiekat pöllysi naamariin ja sokeutti toisen silmän pariksi tunniksi. En tykännyt kun veneen vanha nimitarra ei meinannut lähteä irti millään maailman liuottimella, ja kädetkin kuivui niistä mömmöistä. Ikkunoiden silikonitiivisteet lähti suttuisesti kun en osannut käyttää vakaasti mattopuukkoa ja itkuhan siitä tuli kun mikään työtehtävä ei onnistu ilman Seilorin apua ja tulee turhake olo. Jatkuva tehtävästä toiseen ja paikkakunnalta toiseen ja yöpaikasta toiseen ravaaminen tuntuu myös välillä ylimääräisenä stressinä.

Sen sijaan moni asia sujuu ihan mallikkaasti. Hammastarkastuksesta päästiin läpi että heilahti, ei pitäisi tulla ainakaan mitään ennakoitavissa olevia yllätyksiä reissunpäällä. Ruorin osasin hioa sileäksi ja kauniiksi, kun löytyi oikea hiomapaperi ja siivouskomeron naulanreikien kittaukset sujui maalauksineen jo ihan itsenäisesti. Saippuapalojen, aurinkorasvojen ja hammasharjojen hamstraus sujuu ongelmitta ja aikataulutus, listojen tekeminen sekä muu varikkotoiminta ja huoltotalous pyörii juuri näillä minun omilla taidoillani sujuvasti kun rullatuoli. Kaikesta huolimatta ja juuri sen takia elämä tuntuu juuri nyt aika kivalta.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mitä vuosi purjevenessä maksoi ?

Kuva
Kaikkiahan kiinnostaa raha, joten nyt puhutaan sitten siitä. Ennenkuin lähdimme reissuun viime heinäkuun lopulla, olin päättänyt pistää ylös kaikki kulut vuoden ajalta. Ihan kaikki. Siis ihan jokaista senttiä myöten. Kirjaa pidettiin kaikista vuoden aikana tehdyistä ostoksista ja kuukausittain laskin menot yhteen, jotta pysyimme kärryillä siitä, kuinka paljon rahaa on käytettävissä lopulle ajalle. Kulujen määrä yllätti meidät monella tavalla, isoimpana tietysti yllättävä maston menetys ja siitä aiheutuneet kulut. Karibian ja Euroopankin kallis hintataso verotti meitä huolella ja vaikka teimme harkittuja päätöksiä ja käytimme rahaa vain tarpeellisimmaksi kokemiimme asioihin, ei vene elämä ollut ihan niin edullista, kuin olisimme toivoneet. Listaukseen on lisätty vuoden juoksevien kulujen lisäksi veneen osto, varustelu, ja reissua varten otettujen vakuutusten summat, sillä käytännössä ne ovat myös osa tämän reissun kuluja. Lähdimme liikkeelle siitä, että venettä ei ollut, joten Karibiall
Lue lisää

Herra ja Rouva Seilori

Kuva
20.7 klo 21.00 kiinnitimme köydet samassa satamassa, josta vain hieman vajaa vuosi sitten lähdimme kohti tuntematonta. Matkaa oli tuolloin takana 354 vuorokautta ja merimaileja oli kertynyt Suomi-Karibia-Suomi välillä yhteensä 11 941. Aurinkoisessa kesäillassa mielemme olivat täynnä haikeutta, helpotusta ja jännitystä. Haikeutta siksi, että arki jota olimme tottuneet elämään tulisi nyt muuttumaan täysin. Helpotusta siksi, että suuri ja raskaskin urakka sekä tavoite oli saavutettu ja viety toivotulla tavalla maaliin. Ja jännitystä siksi, että meillä oli salaisuus, joka tulisi pian päivänvaloon. Olimme pitäneet Suomeen saapumisemme salassa lähipiiriltämme parhaamme mukaan, sillä halusimme saapua rauhassa ilman ylimääräistä hässäkkää. Halusimme kerätä ensin omat ajatuksemme ja tunnustella rauhassa uutta alkavaa elämänvaihetta. Näin onneksi saimme myös tehdä ja järjestelimme asioita veneellä, pakkasimme, kävimme muutamissa työhaastatteluissa ja hoidimme muita käytännön asioita parin päivä
Lue lisää

Viimeinen teksti

Kuva
Tämä teksti on viimeinen blogiteksti. Ainakin toistaiseksi. Eihän sitä koskaan tiedä, ehkä reissuraportit jatkuvat vielä joskus. Nyt on kuitenkin aika keskittyä välillä muihin asioihin.Tämän tekstin kanssa olen tuskaillut kaikista blogiteksteistä eniten. En siksi, että kirjoittaminen itsessään tuntuisi hankalalta, vaan siksi että en ole löytänyt tekstin punaista lankaa. Viimeinen teksti tuntuu erityisen tärkeältä ja olen pohtinut pääni puhki kuinka spektaakkelimaisesti voisin reissuraportoinnin lopettaa. Lopputuloksena on kuitenkin vain ajatuksenjuoksua ja täysin epämahtavaa jorinointia. Jos siis odotit vielä jotain suurta ja maailmaa mullistavaa näkökulmaa tai tapahtumia, joudun valitettavasti tuottamaan pettymyksen. Tämä teksti on tavallisuudessaan erittäin yllätyksetön ja koostuu lähinnä omasta reflektiostani liittyen tähän projektiin. Ihan pienenä extra mausteena saatan mainita jotain tulevista suunnitelmistamme, mutta nekin ovat vasta haaveiden tasolla. Ryhdyin kirjoittamaan tämä
Lue lisää