Miksi Seilorin nimi on Seilori?

Maaliskuu 2022

Puolisoni pyörii näissä kirjoittamissani teksteissä nimellä Seilori. Seilori on alias, jota hänestä käytän ainakin jonkinlaisen anonymiteetin vuoksi. Toki monet lukijoista varmasti tietävät myös Seilorin oikean nimen, mutta näiden tarinoiden kannalta se ei ole oleellista. 

Nimitys Seilori on varsin kuvaava, kun kyseessä on henkilö joka on työkseen merimies. Tästä mielleyhtymästä nimitys alunperin taisi saada alkunsakin.  Seiloria alettiin kutsua Seiloriksi varmaan heti meidän ensimmäisten tapaamisten jälkeen omissa kaveriporukoissani. Tätä "tekonimeä" käytettiin aika pitkäänkin, kunnes meidän kuviot alkoivat vakiintua ja oli selvää, että Seilori tultaisiin esittelemään myös ihan livenä ja omalla nimellään lähipiirilleni. Seilori itse ei tiennyt tuolloin hänestä käytettävän kyseistä nimeä ja lähipiirini taas oli niin tottunut Seilori nimeen, että meinasivat välillä unohtaa oikean nimen.

Omassa käytössäni Seilori nimi ei ole ollut enää hetkeen, lähipiiriltä nimitystä vielä silloin tällöin kuulee. Pääosin se on jo kuitenkin jäänyt unholaan. Mikäs sen mukavampaa kuin elvyttää tuo kerran niin romanttista kaikua soinut kuvailu ihmisestä, joka ei jäänytkään vain salanimeksi tarinoihin vaan tarttui mukaan ja jäi pysyvästi. Jos Seilori ei olisi Seilori, ei me oltais lähdössä purjehtimalla maailmalle. Jos Seilori olisikin ollut vaikka Metsuri, Tiskari tai Diileri, olisi tämän blogin sisältö varmaan melko erilainen...

Tämän blogin nimeä miettiessäni Seilori nimi tuntui itsestään selvältä. Se kuvastaa ytimekkäästi häntä, meitä ja sitä aihetta, jonka ympärille tämä blogi on tehty.

Tekstien kirjoittajana toimin minä eli mä. Mä ei myöskään pitkiä selittelyjä kaipaa, se kertoo paikallista puhetyyliä tunteville jotain maantieteellisestä sijainnistamme. Muuta sen ei oikeastaan tarvitse kertoa. Mutta jos joku on siis miettinyt blogin nimeä, miksi se on juuri se mikä on, niin tällainen tarina siellä on taustalla. Ja se siitä tällä kertaa!

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viimeinen teksti

Kuva
Tämä teksti on viimeinen blogiteksti. Ainakin toistaiseksi. Eihän sitä koskaan tiedä, ehkä reissuraportit jatkuvat vielä joskus. Nyt on kuitenkin aika keskittyä välillä muihin asioihin.Tämän tekstin kanssa olen tuskaillut kaikista blogiteksteistä eniten. En siksi, että kirjoittaminen itsessään tuntuisi hankalalta, vaan siksi että en ole löytänyt tekstin punaista lankaa. Viimeinen teksti tuntuu erityisen tärkeältä ja olen pohtinut pääni puhki kuinka spektaakkelimaisesti voisin reissuraportoinnin lopettaa. Lopputuloksena on kuitenkin vain ajatuksenjuoksua ja täysin epämahtavaa jorinointia. Jos siis odotit vielä jotain suurta ja maailmaa mullistavaa näkökulmaa tai tapahtumia, joudun valitettavasti tuottamaan pettymyksen. Tämä teksti on tavallisuudessaan erittäin yllätyksetön ja koostuu lähinnä omasta reflektiostani liittyen tähän projektiin. Ihan pienenä extra mausteena saatan mainita jotain tulevista suunnitelmistamme, mutta nekin ovat vasta haaveiden tasolla. Ryhdyin kirjoittamaan tämä...
Lue lisää

Merivettä moottorissa ja mustekalan mahti

Kuva
Heti maanantaina alkoi tulla vastaan viitteitä siitä, että alkava viikko tulisi olemaan haasteellinen. Veneellä olo ahdisti, halusin pois pienestä tilasta ja oikeastaan koko elämästäni hetkeksi. Mikään ei tuntunut miltään, ei ollut selkeää tavoitetta ja asiat olivat päässäni sekaisin ja sikinsokin. Vatsan pohjassa tuntui ikävä paine, jonka tiesin johtuvan epämukavasta ja stressaavasta tilanteesta. Olimme olleet paikoillamme liian pitkään ja paikassa jossa emme olisi enää halunneet olla. Veneessä oli riittänyt asennettavaa, siivottavaa ja touhuttavaa jokaiselle viikon päivälle ja molemmat aloimme olla jo kypsiä veneessä kököttämiseen. Seilori oli jo ostanut ja asentanut meille uudet aurinkopaneelit rikki menneen tilalle, värkkäillyt makuuhuoneen kattoluukkuun uuden ilmanvaihtoventtiilin ja järjestänyt tuuliperäsimen rikkoutuneen osan huoltoon. Viimeisimpänä olimme tyhjänneet siivouskomeron ja varaston aikomuksenamme vain järjestää ne uudelleen. Ikäväksemme löysimme moottorin pakoputkest...
Lue lisää

Paskalla aallonharjalla ja muita sankaritarinoita Atlantilta

Kuva
Kirjoitan tätä päivitystä St.Lucialla, Rodney Bayn lahdelle ankkuroituneena. Olemme siis päässeet perille Karibialle, ylittäneet Atlantin ja toteuttaneet erään reissumme suurimmista tavoitteista ja merkkihetkistä. Kummallista kyllä, Atlantin ylitys ei tunnu enää yhtään niin suurelta ja mahtavalta uroteolta, kuin miltä se ennen ylitystä tuntui. Ehkä siksi, että monet muutkin reissupurjehtijat, joiden matkaa seuraamme somessa, ovat suoriutuneet kyseisestä urakasta ja tapahtuma näyttäytyy meille siksi nyt kovin yleisenä ja normaalina touhuna. Ehkä pää ei ole vielä käsittänyt tapahtunutta tai kenties aika kultaa jo muistoja ja silottelee kokemusta kevyemmäksi. Olemme saaneet paljon mukavia viestejä ja onnitteluita ihmisiltä, jotka ovat eläneet mukana matkassamme ylityksen ajan. Tuntuu silti liioittelulta tehdä tästä isoa numeroa. Sen sijaan ylityksen aikaisten tapahtumien, ajatusten ja tunteiden jakaminen tuntuu järkevältä. Kaikkia tuntuu kiinnostavan, mitä siellä merellä sitten oikein tap...
Lue lisää