Pienin askelin eteenpäin

Tammikuu 2022

Vuosi alkoi railakkaissa merkeissä, kun onnistuin jallittamaan itselleni uuden työpaikan. Halleluja! Voimaantumisen määrällä ei ollut rajaa kun marssin irtisanomaan itseäni vanhasta duunista ja aloin harjoitella asioista luopumista. Luopumista on tiedossa nimittäin paljon. Sen lisäksi, että työpaikan vaihdos on ensiaskel kohti sitä tosiasiaa, että reissuun lähdetään (lähtöön on noin puolivuotta aikaa) on se myös henkisen hyvinvoinnin kannalta huomattava muutos oikeaan suuntaan. Keväälle on tiedossa niin paljon puurtamista veneenlaiton ja reissuvalmistelujen suhteen, että työ ei vaan voi olla suossa tarpomista siinä rinnalla. Työmatkan lyhentyessä huomattavasti, voin myös laittaa meidän toisen auton hetimmiten myyntiin. 

Ensi kuussa olisi myös tarkoitus vihdoin irtisanoa vuokrakämppä, jotta maaliskuun loppuun mennessä päästään irti asumisen kuluista. Vuokranmaksun, kotivakuutuksen, sähkönsiirron ja sähkölaskun, autopaikan, bensakulujen, autovakuutuksen ja huoltokulujen pudotessa pois maksettavien laskujen joukosta, alkaa viimeistenkin pennosten pusertaminen veneprojektiin. 

Työkuvioiden muututtua yllättäen, päädyin odottamattomalle muutaman viikon kesälomalle näin tammikuun kunniaksi. Pitämättömät lomat tulivat kyllä sinänsä hyvään paikkaan, että nyt on hetki aikaa keskittyä opiskeluihin. Viimeinen kurssi (tälle keväälle) avoimeen yliopistoon pärähtää käyntiin tuota pikaa ja sen suorittaminen mahdollistaa yhteishaussa hakemisen keväällä. Opiskelupaikan saaminen ei tunnu kovin todennäköiseltä, mutta jokainen yritys täytyy toki käyttää hyväksi. Opiskelu ja tutkinnon suorittaminen kuuluu kuitenkin tulevaisuuden haaveisiin ja kulkee tässä reissuprojektin rinnalla vakaasti mukana.

Kuluneen viikon ajan olen kiroillut ja itkenyt vuoronperään saaristolaivuri kurssin parissa. Seilorin motivaatiopuheena oli, että saaristolaivurikurssin opiskelu kannattaa ajatella pääsylippuna Karibialle. Näinhän se on. Mutta hittolainen, että on haastavaa hommaa. Näin merenkulusta mitään tietämättömänä kun lähtötaso on sitä luokkaa että en tajua mistään mitään. En termeistä, en kartoista, en navigoinnista enkä merisäännöistä. Sitten vielä kurssin kanssa mennään perse edellä puuhun ja aloitetaan ensin laskuista ja muusta todella hardcore meiningistä ja vasta loppua kohden aletaan käymään läpi käsitteitä kuten "alus" ja "väylä". Kyllä tässä hetken saa aihetta tankata edestakaisin, että tarttuu kaaliin. Mutta sinnikkyydellä tässä on pakko mennä eteenpäin. Menolippu on ansaittava.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nähdään toisella puolella!

Mitä vuosi purjevenessä maksoi ?

Eläimellistä menoa Biskajalla