Nyt alkaa tapahtua

Helmikuu 2022

Kevättä alkaa olla näköpiirissä vaikka räntää tulee vielä ihan olan takaa. Ystävänpäivän kunniaksi täräytin vihdoin liikkeen, jota olin odottanut pääseväni tekemään jo viimeiset kolme vuotta. Irtisanoin kämpän. Jiihaa! Sitä murjua ei kyllä tule ikävä. Sinänsä asunnossa ei ollut suurempia vikoja, sen rakennusteknisessä puolessa sen sijaan lähes kaikki. Erityisen surkea huoltofirma kruunasi komeuden. Onneksi kerrostaloelämä on pian historiaa ja kuukauden kuluttua raahaillaan viimeiset tavaroiden rippeet (ne joita ei ole vielä myyty torin kautta pois) mökille talteen ja aloitetaan virallisesti kodittoman elämä. Se tuntuu todella vapauttavalta ja ihanalta. Mitä enemmän roinaa ja materiaa ympäriltä katoaa, sitä helpommalta tuntuu hengittää. 

Jännäksi tilanteen tekee myös se, että mökillä (jossa saamme siis majailla lähtöön saakka) ei tällä hetkellä ole keittiötä eikä saunaa. Juoksevaa vettä tai sisävessaa siellä ei ole koskaan ollutkaan, joten niitä ei osaa edes kaivata. Mutta peseytymisen ja ruuanlaiton mahdollisuudet tai mahdottomuudet ovat toistaiseksi kysymysmerkkejä. Toki myös toistaiseksi kovin kylmä ilma ja valtavat lumikasat hieman rajoittavat kepeää mökki kokemusta ja tuovat omat haasteensa, mutta ehkä kuukauden päästä on jo hieman lämpimämpää...

Viime viikolla kävin tarkistamassa veneen kunnon. Hyvin talvehtii, ainakaan silmämääräisesti mitään vaurioita ei ole talvi saanut aikaan. Sisätilat eivät kuki hometta eikä mikään näyttänyt vuotaneen. Aurinko oli jo sulattanut suurimmat lumet pressukatteen päältä ja kannella seistessä pystyi jo näkemään itsensä vesillä. Syksyllä aika tuntui kuluvan todella hitaasti, mutta nyt kello on alkanut tikittää nopeammin ja nopeammin kohti lähtöä. Jopa niin nopeasti että jouduin kämpillä irrottamaan yhden kellon seinästä ja ottamaan siitä paristot pois. Vähemmän kelloja, enemmän aikaa.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nähdään toisella puolella!

Kuva
Valtameren ylitys numero kaksi on alkamassa juuri nyt. Tunnelma on samaan aikaan innostunut, jännittynyt ja kauhistunut. Ylitys takaisin Eurooppaan merkitsee Karibian aikamme päättymistä (ainakin hetkeksi, tuskin iäksi), joka on tietysti omalla tavallaan haikeaa. Täällä kuitenkin kesä ja hurrikaanikausi lähestyvät, joten lämpötila ja ilmankosteus alkaa olla vähän liian rajua pohjolan kasvatille. Niimpä Euroopan kesä ja hieman inhimillisempi lämpötila kutsuu meitä jo ilolla luokseen. Aikansa kutakin. Matkaamme kohti Eurooppaa kolmen hengen miehistöllä, eli Seilori, isäni ja minä. Pohdiskelimme joitain päiviä sitten Seilorin kanssa, että olemme tässä varmaan viemässä isääni elämänsä merihätään. Saa nähdä mitä mieltä tästä ollaan muutamien viikkojen kuluttua. Toistaiseksi kaikki on kuitenkin sujunut suunnitellusti ja valmistelut ovat edenneet mallikkaasti, eikä viime hetken ongelmia ole (ainakaan vielä) ilmaantunut. Lyhyenä koontina Karibian ajasta pieni kertaus, ttapahtumat ovat edenne
Lue lisää

Mitä vuosi purjevenessä maksoi ?

Kuva
Kaikkiahan kiinnostaa raha, joten nyt puhutaan sitten siitä. Ennenkuin lähdimme reissuun viime heinäkuun lopulla, olin päättänyt pistää ylös kaikki kulut vuoden ajalta. Ihan kaikki. Siis ihan jokaista senttiä myöten. Kirjaa pidettiin kaikista vuoden aikana tehdyistä ostoksista ja kuukausittain laskin menot yhteen, jotta pysyimme kärryillä siitä, kuinka paljon rahaa on käytettävissä lopulle ajalle. Kulujen määrä yllätti meidät monella tavalla, isoimpana tietysti yllättävä maston menetys ja siitä aiheutuneet kulut. Karibian ja Euroopankin kallis hintataso verotti meitä huolella ja vaikka teimme harkittuja päätöksiä ja käytimme rahaa vain tarpeellisimmaksi kokemiimme asioihin, ei vene elämä ollut ihan niin edullista, kuin olisimme toivoneet. Listaukseen on lisätty vuoden juoksevien kulujen lisäksi veneen osto, varustelu, ja reissua varten otettujen vakuutusten summat, sillä käytännössä ne ovat myös osa tämän reissun kuluja. Lähdimme liikkeelle siitä, että venettä ei ollut, joten Karibiall
Lue lisää

Tässä kohtaa on aika lähteä eri teille

Kuva
Ensivaikutelma Azoreista ja Hortasta oli, että siellä tuoksuu jotenkin uskonto. Kaupunki vanhoine rakennuksineen ja rauhallinen, historiaa huokuva tunnelma toi mieleen ristiretkeläisiä ja kirkollisia juhlapyhiä. Tuulinen ja sateinen ilmasto ei tarjoile unelmien rantalomaa, mutta rannikon läheisyys, veneilijät, villapaidat ja valasretket ovat omalla tavallaan hurmaavia. Hortan kaupunki vaikutti kyllä enemmänkin kylältä kuin kaupungilta, sen verran pienestä paikasta oli kyse. Kaikki tarpeellinen Hortasta kuitenkin löytyi. Uusi puhelin vanhan tilalle ( viisi vuotta vanha luurini oli ollut jatkoajalla jo koko reissun, mutta en halunnut uusia sitä Karibialla), tuoreita vihanneksia ja hedelmiä ja muutamia ihan mukavia ravintoloita. Atlantin ylityksen jälkeen kanasalaatti oli Peterin sporttibaarissa unelmieni täyttymys ja sen päälle pääsimme sataman suihkuun, joka ei ollut aikarajoitettu vedenkäytön puolesta! (Oli muuten ensimmäinen suihku kahteen kuukauteen ja ensimmäinen lämmin suihku tänä
Lue lisää