Sinne on moni jäänyt

Marraskuu 2021

Keskustelin reissu suunnitelmistamme erään arvostamani ja ihailemani maailmanmatkaajan ja uranaisen kanssa. Hän suhtautui asiaan tyynesti ja myötäillen ja ikäänkuin olisi itsestään selvyys, että tällaiselle reissulle kuuluukin lähteä. Kuinka virkistävää onkaan, kun ei tarvitse puolustella tekemiään valintoja vaan tulee hyväksytyksi sellaisenaan. Tämän keskustelun aikana koin, että reissuun lähtemiseemme suhtauduttiin täysin neutraalisti, ilman taka-ajatuksia siitä, että riistäisimme joltain jotakin lähdöllämme.  Pelko, epäusko ja vähättely olivat tiessään ja sain aidosti nauttia siitä, että jotain hienoa on tapahtumassa ja minä saan olla toteuttamassa sitä. Keskustelukumppanini kertoi itse nauttivansa tällä hetkellä ajasta. Siitä kun ei tarvitse katsoa kelloa tai kiirehtiä mihinkään. Saa tehdä asioita rauhassa ja omaan tahtiin. Siitä haaveilen itsekin. Ajasta, kun ei tarvitse tietää mitä kello on ja suorittaa asioita toisensa perään. Voisiko tosiaan olla sellaista elämää, missä kaikki odotukset ja pakotteet on riisuttu pois ja voisi keskittyä vain tähän hetkeen. Ei tarvitsisi ahdistua huomisesta, tekemättömistä töistä, tulevaisuuden hoidettavista asioista, muiden odotuksista? 

Keskustelun aikana mieleeni jäi erityisesti eräs lause. Nainen kommentoi kertomaani reittisuunnitelmasta ja pääasiallisesta kohteestamme Karibian alueesta lyhyesti, "Sinne on moni jäänyt". Tämä kommentti ei suinkaan ollut dramaattinen uhkakuva siitä, kuinka veneemme uppoaa emmekä ikinä enää palaa. Se oli kommentti joka sanottiin virne kasvoilla ja sellaisella elämänkokemuksella että sen ottaa tosissaan, kun sen kuulee. Entä jos me ei enää haluta palata reissulta? Tuo lause on jäänyt mieleeni,  sillä se on kaikessa yksinkertaisuudessaan maailman isoin lause, kun alkaa todella miettiä sen sisältöä. Se tarkoittaa sitä, että kaikki ihan oikeasti on mahdollista.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nähdään toisella puolella!

Kuva
Valtameren ylitys numero kaksi on alkamassa juuri nyt. Tunnelma on samaan aikaan innostunut, jännittynyt ja kauhistunut. Ylitys takaisin Eurooppaan merkitsee Karibian aikamme päättymistä (ainakin hetkeksi, tuskin iäksi), joka on tietysti omalla tavallaan haikeaa. Täällä kuitenkin kesä ja hurrikaanikausi lähestyvät, joten lämpötila ja ilmankosteus alkaa olla vähän liian rajua pohjolan kasvatille. Niimpä Euroopan kesä ja hieman inhimillisempi lämpötila kutsuu meitä jo ilolla luokseen. Aikansa kutakin. Matkaamme kohti Eurooppaa kolmen hengen miehistöllä, eli Seilori, isäni ja minä. Pohdiskelimme joitain päiviä sitten Seilorin kanssa, että olemme tässä varmaan viemässä isääni elämänsä merihätään. Saa nähdä mitä mieltä tästä ollaan muutamien viikkojen kuluttua. Toistaiseksi kaikki on kuitenkin sujunut suunnitellusti ja valmistelut ovat edenneet mallikkaasti, eikä viime hetken ongelmia ole (ainakaan vielä) ilmaantunut. Lyhyenä koontina Karibian ajasta pieni kertaus, ttapahtumat ovat edenne
Lue lisää

Mitä vuosi purjevenessä maksoi ?

Kuva
Kaikkiahan kiinnostaa raha, joten nyt puhutaan sitten siitä. Ennenkuin lähdimme reissuun viime heinäkuun lopulla, olin päättänyt pistää ylös kaikki kulut vuoden ajalta. Ihan kaikki. Siis ihan jokaista senttiä myöten. Kirjaa pidettiin kaikista vuoden aikana tehdyistä ostoksista ja kuukausittain laskin menot yhteen, jotta pysyimme kärryillä siitä, kuinka paljon rahaa on käytettävissä lopulle ajalle. Kulujen määrä yllätti meidät monella tavalla, isoimpana tietysti yllättävä maston menetys ja siitä aiheutuneet kulut. Karibian ja Euroopankin kallis hintataso verotti meitä huolella ja vaikka teimme harkittuja päätöksiä ja käytimme rahaa vain tarpeellisimmaksi kokemiimme asioihin, ei vene elämä ollut ihan niin edullista, kuin olisimme toivoneet. Listaukseen on lisätty vuoden juoksevien kulujen lisäksi veneen osto, varustelu, ja reissua varten otettujen vakuutusten summat, sillä käytännössä ne ovat myös osa tämän reissun kuluja. Lähdimme liikkeelle siitä, että venettä ei ollut, joten Karibiall
Lue lisää

Tässä kohtaa on aika lähteä eri teille

Kuva
Ensivaikutelma Azoreista ja Hortasta oli, että siellä tuoksuu jotenkin uskonto. Kaupunki vanhoine rakennuksineen ja rauhallinen, historiaa huokuva tunnelma toi mieleen ristiretkeläisiä ja kirkollisia juhlapyhiä. Tuulinen ja sateinen ilmasto ei tarjoile unelmien rantalomaa, mutta rannikon läheisyys, veneilijät, villapaidat ja valasretket ovat omalla tavallaan hurmaavia. Hortan kaupunki vaikutti kyllä enemmänkin kylältä kuin kaupungilta, sen verran pienestä paikasta oli kyse. Kaikki tarpeellinen Hortasta kuitenkin löytyi. Uusi puhelin vanhan tilalle ( viisi vuotta vanha luurini oli ollut jatkoajalla jo koko reissun, mutta en halunnut uusia sitä Karibialla), tuoreita vihanneksia ja hedelmiä ja muutamia ihan mukavia ravintoloita. Atlantin ylityksen jälkeen kanasalaatti oli Peterin sporttibaarissa unelmieni täyttymys ja sen päälle pääsimme sataman suihkuun, joka ei ollut aikarajoitettu vedenkäytön puolesta! (Oli muuten ensimmäinen suihku kahteen kuukauteen ja ensimmäinen lämmin suihku tänä
Lue lisää