Tämä ei ole purjehdus blogi

Syyskuu 2021

Vaikka kovasti haluankin kirjoittaa ja jakaa tätä reissun valmistelua myös muille, tuntuu blogin kirjoittaminen takkuavan. Pitäisikö kirjoittaa veneen teknisiä tietoja ja esitellä laitteistoa? Multa ei löydy Helly Hansenin purjehdusvarusteita (ainakaan vielä) ja veneeseen tutustuminenkin on aika alkutekijöissä. Kattavaa tietopakettia purjeveneestä ei kannata siis lähiaikoina odottaa. Päätin kuitenkin jo keväällä (2021) reissun dokumentointia miettiessäni, että kirjoitan vähintään yhden tekstin kuukaudessa vuoden ajan ennen lähtöä. Aiheet varmasti muotoutuvat aina sen hetkisten ajatusten mukaan. Tarkoituksena on mahdollisesti tihentää tekstien julkaisutahtia sitten kun reissu starttaa ja arjen rytmi muuttuu erilaiseksi. Tämä tosin riippuu myös paljon saatavilla olevista nettiyhteyksistä. Siksipä kirjoitan nyt eräästä valmistelusta, jota viime aikoina olen tehnyt reissua ajatellen.

Suurin valmistautuminen, jota olen tehnyt alkuvuodesta asti on ehdottomasti henkistä valmistautumista. Olen totutellut ajatukseen siitä, että kaikki muuttuu. Kaikki muuttuu sellaiseksi, mitä en ollut suunnitellut. Osa unelmista vain siirtyy tuonnemmaksi, mutta alle vuoden kuluttua tästä elämästä jota nyt elän, ei ole kovinkaan paljoa jäljellä. Se tuntuu hyvältä ja helpottavalta, mutta samalla myös pelottavalta ja haikealta. Mullahan on nyt kuitenkin asiat ihan hyvin ja arki suhteellisen helppoa. Palkka jysähtää tilille kerran kuussa ja ihan mukava auto kuljettaa paikasta toiseen. Kämppä nyt ei vastaa ihan toiveita, mutta ajaa asiansa ja mahdollistaa sellaisen luksuksen kuten suihku ja sisävessa. Näistä mä nyt sitten luovun. Hieman kyllä hirvittää. Mitä jos en saavuta tätä elintasoa enää uudestaan?  Kuinka vaikeaa kaikki onkaan koota uudelleen ja täysin nollasta sitten kun me palataan taas takaisin? Palataanko me edes takaisin?

Ennalta asioiden suunnittelu ja tietäminen on aina ollut mulle tärkeää, vihaan yllätyksiä ja epämukavuutta. Ennakoimalla epämukavuudet voi minimoida. Säännöllinen rytmi ja rutiini tuo mulle turvallisuuden tunnetta ja nyt olen tietoisesti heittämässä kaiken turvallisen menemään ja lähdössä kohti tulevaisuutta, jota en pysty ennustamaan. Kaikki voi mennä ihan perseelleen ja varmaan osittain meneekin. Hullua tässä on se, että olen silti valmis ottamaan sen riskin. Vaikka tässä reissussa on panoksena ihan kaikki, tuntuu silti aivan täysin oikealta puskea täysillä sitä kohti. Asuntosäästöt on laitettu veneeseen, eikä se kaduta yhtään. Järkyttävä säästämisrumbakin on edessä vielä ennen lähdönhetkeä ja se tietysti pistää aika tiukille, mutta uskon kaiken olevan lopulta sen arvoista. 

Kuten huomaatte, tässä ajatuksenjuoksussa jota saan tuotettua tänne blogiin, ei ehkä ole kauheasti loogisuutta. Ajatus sieltä ja toinen täältä. Se kyllä kuvastaa hyvin tätä koko suunnitteluprosessia. Homma on levällään kun Jokisen eväät mutta kai se siitä suttaantuu ajan kanssa.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nähdään toisella puolella!

Mitä vuosi purjevenessä maksoi ?

Tässä kohtaa on aika lähteä eri teille