Seilori ja mä

Guodeloupe tarjoili meille maston menetyksen jälkeisenä kahtena extra viikkona kaikenlaisia tuntemuksia. Ajatukset epätoivon ja ikuisen Deshaiesiin jumittumisen aallonpohjasta alkoivat kuitenkin kohota, kun ensin pääsimme näkemään karnevaali humua Pointe Pitressä ja sen jälkeen suopeita tuulia sääkartassa. Masto case on siinä pisteessä, että ei auta kun pistellä moottorilla menemään ja karauttaa kohti Saint Martinia, mahdollisen uuden mastomme olinpaikkaa. Sitä ennen ajatuksena on kuitenkin poiketa Antiqualla, jonne alkuperäisen suunnitelman mukaan oli tarkoitus mennä. Antiqua sattuisi sopivasti matkalle ja katkaisisi hieman noin 120 mailin moottorointi urakkaa. Viimeisenä päivänä Deshaiesissa pohdiskelin, mitä kyseisestä paikasta jää mieleen. Öisinkin tasatunnein lyövää kirkonkelloa ei tulisi kovin ikävä, eikä myöskään aamukahdelta kuorolauluaan aloittavia kukon retaleita. Sen sijaan suloisia kilpikonnia, jotka nousevat veneen vierellä haukkaamaan happea ja haahuilevat rauhaksiin juu...

Maston metsästys Karibialla on ikävintä hommaa, johon olen hetkeen törmännyt. Tehtävä tuntuu liian hankalalta ja suurelta ratkaistavaksi ja koska muuta vaihtoehtoa ei kuitenkaan ole, niin ongelmaa lähestyminen aiheuttaa vastustusta ja ahdistusta. Koska tällaisen vuodatuksen lukeminen olisi kuitenkin sinulle lukijani, äärimmäisen tylsää, niin kasaan tähän vain mahdollisimman tiiviisti tapahtumien pääkohdat. Vakuutusyhtiöön tehtiin asianmukainen kirjallinen vahinkoilmoitus ja sen jälkeen soiteltiin perään. Ensin haasteena oli Ranskan eläkeuudistuksen takia lakkoilu (Guodeloupe kun on siis osa Ranskaa), joka katkaisi meiltä puhelinlinjat ja esti puhelut kaikkialle. Kun vakuutusyhtiöstä tavoitettiin lopulta joku, oli tyyppi juuri se toinen niistä kahdesta korvausasioita hoitavasta, joka ei hoida meidän asiaa. Hän lupasi pyytää seuraavana päivänä töissä olevaa kollegaansa palaamaan asiaan, sitä on nyt odoteltu viikko. No mehän olisimme tietysti voineet olla uudelleen yhteydessä, mutta asi...

Seitsemäs päivä helmikuuta, aikalailla puolisen vuotta matkaan lähdöstä, tapahtui jotain kamalaa. Päivä alkoi rauhallisesti ja lähdimme heti auringon noustua purjehtien Guodeloupelta kohti Antiquaa. Aurinko nousi ja keli oli hyvä. Sen verran aallokko keikutti, että sain jälleen nauttia matkapahoinvoinnista. Kello oli vasta hiukan yli yhdeksän, kun aivan täysin yllättäen, ilman mitään varoitusta puomin köysi rävähti syliini istuinlaatikossa. Hämmentyneenä nousin köyden alta ylös ja ihmettelin mitä oli tapahtunut. Vilkaisin kannelle kohti keulaa, enkä voinut uskoa näkemääni. Shokki ja epäusko alkoi vallata kehoa ja mieltä. Meillä ei ollut enää mastoa. Se mitä mastosta oli jäljellä, makasi osittain kaiteen päällä köysien seassa ja hakkasi veneen kylkeen aallokossa. Se mikä vielä hetki sitten oli ollut veneemme korkein kohta, oli nyt näkymättömissä meressä. Tuijotimme Seilorin kanssa kannelle silmät ammollaan ja yritimme käsittää, mitä juuri oli tapahtunut. Ei ollut kuulunut sen suurempaa...

-Sargassolevä kelluu marjoillaan. Levää on näkynyt meressä pitkin matkaamme jo vaikka kuinka kauan, mutta vasta nyt tutkailimme erästä yksilöä lähemmin. Nippu levää nousi veneeseen oikeastaan tartuttuaan onkeen ja tuo ruskea vesikasvi olikin läheltä tarkasteltuna ihan erinäköinen, kuin kakkalautan lailla meressä kelluessaan. Kasvi oli täynnä pieniä ”marjoja” jotka olivat täynnä ilmaa. Kun marjan puhkaisi, ei sisällä ollut siis näennäisesti yhtään mitään. Levä siis kelluskelee menemään noilla ilmatäytteisillä kellukkeillaan. Kaikenlaisia väksätyksiä sitä luonto keksii. -Merivesi ruostuttaa kaiken. Siis ihan kaiken. Kaikki mihin merivesi on kosketuksissa, ruostuu lähes välittömästi. Merivedellä huuhdellut astiat menettävät pinnoitteensa, merivedelle altistuneet työkalut muuttuvat ruskeiksi ja ymmärrettävästi kaikki veneen osat ja varaosat, (varsinkin ne halppikset) hapertuvat pikkuhiljaa olemattomiin. Sama ilmiö tapahtuu valitettavasti myös monille asioille, vaikka ne eivät olisi edes s...