Seilori ja mä

Ensivaikutelma Azoreista ja Hortasta oli, että siellä tuoksuu jotenkin uskonto. Kaupunki vanhoine rakennuksineen ja rauhallinen, historiaa huokuva tunnelma toi mieleen ristiretkeläisiä ja kirkollisia juhlapyhiä. Tuulinen ja sateinen ilmasto ei tarjoile unelmien rantalomaa, mutta rannikon läheisyys, veneilijät, villapaidat ja valasretket ovat omalla tavallaan hurmaavia. Hortan kaupunki vaikutti kyllä enemmänkin kylältä kuin kaupungilta, sen verran pienestä paikasta oli kyse. Kaikki tarpeellinen Hortasta kuitenkin löytyi. Uusi puhelin vanhan tilalle ( viisi vuotta vanha luurini oli ollut jatkoajalla jo koko reissun, mutta en halunnut uusia sitä Karibialla), tuoreita vihanneksia ja hedelmiä ja muutamia ihan mukavia ravintoloita. Atlantin ylityksen jälkeen kanasalaatti oli Peterin sporttibaarissa unelmieni täyttymys ja sen päälle pääsimme sataman suihkuun, joka ei ollut aikarajoitettu vedenkäytön puolesta! (Oli muuten ensimmäinen suihku kahteen kuukauteen ja ensimmäinen lämmin suihku tänä...

Saint Martinilta matkamme Azorien Hortalle kesti lopulta 23 vuorokautta ja maileja kertyi 2421 (4479 km). Matka sujui pääpiirteittäin hyvin, mitään ei hajonnut eikä kukaan loukkaantunut. Kaikki pääsivät perille asti. Itselleni matka oli fyysisesti ja henkisesti raskas, kuten olin osannut arvatakkin (onneksi meillä oli gastina eli miehistönä isäni, joka paikkasi tilannetta ja jeesasi Seiloria). Noin kaksi viikkoa matkan loppupäästä makasin lähes jatkuvasti vaakatasossa ja voin pahoin. Yököttävä olo, ruokahaluttomuus ja väsymys koettelivat tutuksi opitulla tavalla. Yövahtini onnistuin kuitenkin hoitamaan lähes kaikki, ainoastaan yhtenä yönä Seilori hoiti vuoroni omansa lisäksi. Tässä kohtaa matkaamme lienee turvallista kuitenkin sanoa, että meripahoinvointi ei KAIKILLA KATOA ajallaan tai ole vain luulotautia. Itselläni se iskee päälle ihan tasaisesti joka kerta, kun vene vähänkin vatkaa. Reittimme kulki lopulta suoraan Azoreille, eli emme poikenneet Bermudan kautta. Liian rajuja kelejä ...